Jussilta Uutisia ja tietoa

Eurooppaa puolustettiin 70 vuotta sitten Narvajokilinjalla

Venäjä oli aloittanut tammikuun puolivälissä 1944 suurhyökkäyksen osittain Pietaria piirittäviä saksalaisia joukkoja vastaan ja ne olivat joutuneet kuun vaihteeseen mennessä perääntymään Narvajokilinjalle - nyt oli vaarana, että puna-armeija pääsee taas raiskaamaan Viroa ja jos puolustus pettää yhä kauemmas Länsi-Eurooppaa.

Viro puolustautui 1944 Narvassa

Narvajokilinjaa virolaisten ei tarvinnut toki puolustaa yksin, vaan siellä toimi erittäin kansainväliset joukot puolustamassa koko Eurooppaa punaiselta rutolta. Helmikuun ensimmäisinä päivinä siellä olivat  SS-prikaati Nederland ja 11.SS-divisioona Nordland. Nordlandin riveissä taisteli mm. tanskalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia. Nederlandin riveissä vastaavasti runsaasti hollantilaisia vapaaehtoisia, mutta myös belgialaisia.[viii] Narvajoen puolustus oli hyvin harva, joten venäläisten joukkojen onnistui useissa kohtaa päästä joen ylitse helmikuun ensimmäisen viikon aikana. Ne ylipäässeet joukot kuitenkin pääasiallisesti lyötiin vastahyökkäyksin.

Kaksi venäläisdivisioonaa (98.D ja 131.D) onnistui muodostamaan sillanpään pohjoisessa Riigin ja Siivertsin välistä 12.2.1944. Niitä yritettiin puristaa kasaan tilapäisjoukoin. Sitä mukaa kun venäläisiä päivällä hävitettiin, niin yöllä tuli lisää.[ix] Etelämpänä Vääskan luona hyökkäsi 1078.rykmentti joen ylitse ja sitä vastassa oli vain joukkue 29.poliisipataljoonasta. Ei tarvita kovin vilkasta mielikuvitusta arvaamaan, ettei joukkue kyennyt estämään rykmenttiä saamasta jalansijaa Viron puoleiselta rannalta.

Puna-armeijan 314.D hyökkäsi Auveren suunnalla onnistuen tunkeutumaan kovasta vastarinnasta huolimatta 6.2.1944 mennessä rautatieasemalle saakka - divisioonalle oli annettu apuun kaksi rykmenttiä 125.D:sta. Puolustajat onnistuivat kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksen tykistötulella saaden hengähdysaikaa puolustuksen järjestämiseen. Leningradin rintaman 2.iskuarmeija epäonnistui Narvan valloittamisessa ja kenraali Fedjuninski joutui keksimään syitä epäonnistumiseen.[x]

Leningradin rintaman (armeijaryhmä) komentaja armeijankenraali Govorov oli antanut 3.2.1944 2.iskuarmeijalle käskyn edetä neljällä armeijakunnalla (30.KaAK, 43.AK, 109.AK ja 122.AK) pohjoispuolelta Narvaa linjalle Jõhvi-Iisaku-Kauksi. Ei se eteneminen kuitenkaan mitään herkkua ollut. Saksan 227.D ja  170.D jäännökset joutuivat perääntymään - vaan nyt alkoi rintamalle tulemaan suurempia virolaisia joukko-osastoja, juuri kun tilanne oli muodostumassa katastrofaaliseksi. Venäjä oli onnistunut muodostamaan kaksi sillanpäätä Narvasta pohjoiseen ja etelään. Siten oli vaarana Narvaa puolustavien joukkojen motittaminen ja tuho.

7.2.1944 Nevelin alueella sijainnut 3.Viron SS-Prikaati sai tiedon, että se vaihdetaan kahden päivän kuluessa pois ja lähetetään Narvaan. Prikaati oli jo nimitetty 20.Viron SS-divisioonaksi, mutta varsinaista muutosta ei ollut vielä aloitettu. 7.2. yöllä 45.Rykmentin I pataljoona vietiin Harald Riipalun johdossa Polotskin asemalle. 8.2. siihen liitettiin panssaritorjuntakomppania, raskaat jv-tykkijoukkueet ja kevyt ilmatorjuntapatteri, sekä lähetettiin matkaan Viron suuntaan.[xi]

Samaan aikaan mobilisoitiin Virossa uusia joukkoja. Olisi pitänyt varustaa ja kouluttaa kunnolla - monta kuukautta - vaan mitenkäs se oikein menikään. Katsotaan yhtä esimerkkiä. 10.2.1944 Johannes Soodla määräsi mobilisoiduista miehistä muodostettavan rykmentti. Rykmentin I pataljoonaan miehet Viljandista, II pataljoonaan Paidesta ja III pataljoonaan Pärnusta. Asepuvut miehille jaettiin Tallinnassa 13.2. Suuri osa puvuista ja kengistä olivat miehille liian pieniä. Samalla jaettiin saksalaiset kiväärit - muuta aseistusta ei annettu. Jo 11.2. Soodlalle oli saapunut ”Nordilta” käsky lähettää ensimmäiset juuri mobilisoiduista virolaisista pataljoonista heti rintamalle, muussa tapauksessa Narvan puolustus luhistuu.

13.2. osa miehistä lastattiin autoihin ja lähetettiin Vaivaran alueelle, loput perään 14.2 rautateitse. I pataljoona (kapteeni Arnold Purre, yli 500 miestä) sijoitettiin Vaivaran alueen Sirgalan soihin, jossa niiden täytyi heti käydä taisteluun päälle käyvää vihollista vastaan - ilman koulutusta ja raskasta aseistusta. II pataljoona (kapteeni Jüri Jürgen) suojaamaan selustaa Kurtnan alueelle ja III pataljoona (kapteeni Mats Mölder) Merekülän alueelle rannikolla. Virolaiset saapuivat rintamalle nimenomaan viimeisellä hetkellä. Puna-armeijan johdon suunnitelmien mukaan piti juuri 14.2. olla ratkaiseva päivä taistelussa Narvasta. Aamulla lähti 30.kaartinarmeijakunnan kolme divisioonaa hyökkäämään Auveren luona. Venäjän ilmavoimat tukivat hyökkäystä. Lisäksi Venäjän merivoimat suorittivat maihinnousun Merekülään - johon oli onneksi juuri saapunut rykmentin Tallinn III pataljoona (Mats Mölder).[xii] No, virolaiset eivät sentään joutuneet torjumaan maihinnousua pelkästään kiväärein varustettuna. Paikalla oli rannikkopuolustuspattereita ampumassa laivoja tykein ja jopa muutamia (3) Tiikeri-panssarivaunuja vastahyökkäyksiin. Kuriositeettina kerrottakoon, että maihinnousevilla joukoilla oli käsky kohdella myös siviilejä (virolaisia naisia ja lapsia) vihollisina - ketään ei saa ottaa vangiksi. Vangiksi joutunut majuri Sinkov kertoi ja toinen vangiksi jäänyt kapteeni Sapolkin vahvisti Sinkovin kertomuksen. Lähes koko maihinnoussut joukko hävitettiin, vain muutama pääsi pakoon omiensa luokse. Venäläiset yrittivät vaieta epäonnistuneen maihinnousunsa, josta saksalaisten puolelta on tarkat kuvaukset. Vasta 1970-luvulla Venäjällä on myönnetty totuus. Maihinnousseet joukot myös täyttivät käskyn ja murhasivat säälimättä naisia ja lapsia. Kaikkialle Viroon levisivät tiedot puna-armeijan terroriteoista suurentaen kauhua Venäjän hyökkäystä kohtaan.[xiii]

Rintaman johto antoi Ivan Fedjuninskille 15.2. uuden määräyksen valloittaa Narva viimeistään 17.2. Niinpä armeija otti käyttöön myös reservinsä, 13.D, jota johti kenraalimajuri Sergei Aleksandrov. Uusi hyökkäys Auveresta viiden divisioonan voimin voimakkaan tykistön tukemana. Nyt saksalaisista syöksypommittajista oli suurta apua. 32 Stukaa oli kova sana. Tähän mennessä 30.KaAK oli menettänyt jo 7773 miestä, joten siitä ei ollut enää jatkamaan hyökkäystä. 20.2. puna-armeijan johto heitti tuleen Leningradin rintaman reservin 124.AK:n - yritystä ei puuttunut.[xiv]

Saksan ”rintamajohto” (kenraalieversti Model) ei jäänyt odottamaan, että venäläiset tekevät lopulta läpimurron, vaan siirtyi hyökkäykseen likvidoidakseen venäläisten saavuttamat sillanpäät. Apuun tuotiin Norjasta 214.D. Saksalaisilla oli käytettävissä vain vähän Tiikeri-panssarivaunuja, mutta niille oli valmistettu useita asemia ja ne pyrkivät näyttämään olevansa suuri panssarijoukko. Niinhän se Sun Tzu opetti pari tuhatta vuotta sitten, että kun olet heikko näyttele vahvaa ja kun olet vahva näyttele heikkoa. 23.2. antoi Sirgalan läheisyydessä ryssille iskun yhdessä rykmentin Tallinn kanssa rykmentin Norge taisteluosasto. Norjalaiset menettivät 500 miehestä 276. Virolaisten tappiot olivat 27 kaatunutta ja 40 haavoittunutta. Mutta ei se ollut herkkua puna-armeijallekaan. Sillanpäätä ei saatu likvidoitua, mutta puna-armeijakaan ei päässyt eteenpäin. Auvere-Sirgala alueella Neuvostoliiton sankarin kultatähden ansainnut I. Kipot vahvisti ne taistelut rankemmiksi kuin oli ollut Stalingradissa ja myöhemmin Berliinissä.

Huomatkaa, että olen kuvannut suuresta joukosta tapahtumia vain pieniä sirpaleita.

Pahin näytti olevan ohitse. Paikalle oli saapumassa 11.Itä-Preussin jalkaväkidivisioona, joka oli perinteikäs valiojoukko. Narvan taistelujen ollessa kiivaimmillaan paikalle joutui myös ensimmäiset Eesti Divisioonan joukot 13.2. yöllä ja viikon kuluessa saapui suurin osa divisioonasta.[xv]

11.D. paiskattiin Auverestä hyökkääviä vastaan ja Eesti Divisioonan tehtäväksi annettiin Narvan pohjoispuolisten sillanpäiden hävittäminen. Ne sillanpäät oli jo ennätetty varustaa ja venäläisillä oli käsky ne pitää kuolemaan saakka. Niistä sillanpäistähän oli tarkoitus jatkaa koko Viron valloittamiseen ja sitä kautta eteenpäin. Monipäiväisten taistelujen tuloksena sillanpää saatiin jaettua kahtia 21.2. mennessä - merkittäviä tappioita kärsien. Pelkästään 45. rykmentin toisesta pataljoonasta menetettiin kolmessa päivässä 150 miestä. Riigin sillanpään hävittäminen otettiin kunnia-asiaksi 24.2. (Viron itsenäisyyspäivä) iltaan mennessä. Suorin rintamahyökkäyksin se ei voinut onnistua, kun venäläiset tukivat sillanpäätä raskaalla tulella joen ylitse. Siksi taktiikaksi otettiin käyttää pieniä iskuosastoja, jotka vyöryttävät taisteluhautaa käsikranaatein - jolloin vihollinen ei voi käyttää raskasta aseistustaan. Sillanpäätä puolusti 770 sotilasta, joiden käytössä oli kuusi 76 mm tykkiä, kahdeksan 45 mm tykkiä, yhdeksän 82 mm kranaatinheitintä, 48 konekivääriä ja 77 pikakivääriä. 24.2. aamulla kello viisi sillanpäähän kohdistettiin varttituntinen tulivalmistelu, jonka aikana iskuosasto ryömi taisteluhaudan lähelle. Tulivalmistelun päättyessä tunkeuduttiin taisteluhautaan ja armoton lähitaistelu alkoi.  Kello 9 loppui iskuryhmältä ammukset, mutta samalla tuli vapaaehtoista apuväkeä 5-6 miestä ammusten kera ja taistelu jatkui kello 17.30 saakka, jolloin sillanpää oli hävitetty - vain vähäinen määrä puolustajista pääsi pakenemaan joen ylitse. Virolaisten menetykset olivat 7 kaatunutta ja 28 haavoittunutta. Toisen lähteen mukaan virolaiset menettivät 2 upseeria ja 11 miestä kaatuneina ja 32 haavoittuneina. Neuvostolähteen mukaan venäläiset menettivät sillanpäässä 515 miestä ja naista sekä koko kaluston.

Riigin sillanpään hävittämisen jälkeen virolaiset taistelijat julkaisivat lehdessä Eesti Sõna seuraavaa: ”Tänään olemme me, virolaiset, antaneet ensimmäisen vastauksen kommunisteille, jotka halusivat hävittää meidän kotimaamme maan tasalle, meidän naisiamme ja lapsiamme surmata. Tämänpäiväinen verilöyly Riigissä oli perinpohjainen. Se on ainoa kieli, mitä vihollinen ymmärtää.” Ryhmä Narvan komentaja kenraali Friessner onnitteli erikseen virolaisia voiton johdosta. On huomattava, että kyseessä oli ensimmäinen merkittävä voitto Narvan rintamalla.[xvi]

Seuraavaksi Eesti Divisioonan tehtävänä oli hävittää Vepskülä-Siivertsi sillanpää (1100 miestä, yhdeksän 76 mm tykkiä, 11 kpl 45 mm tykkiä, 13 kpl 82 mm Krh, 47 konekivääriä, 82 pikakivääriä. Se hävitettiin virolaisten toimesta 6.3. kello 23.40 mennessä aiheuttaen viholliselle suuria tappioita, mutta myös kovin omin menetyksin. Nyt länsiranta Narvasta pohjoiseen oli omien käsissä. Saksan ylijohdon päiväkäskyissä Eesti Divisioonaa kiitettiin niinä päivinä kaksi kertaa - mikä kunnia tuli vain harvojen divisioonien osalle. Tappioista on taas monenlaisia numeroita. Osa venäläisistä tutkijoista myöntää venäläisten valtavat tappiot, jotkut yrittävät valehdella niitä vähäisemmiksi, kuten tavallisestikin. Numerot löytyy vaikkapa virolaisen historioitsijan (ja ex pääministeri) Mart Laarin tutkimuksesta Sinimäed.[xvii]

Narvajoen taisteluihin vaikutti myös suurpolitiikka. Saksan ylijohto piti äärimmäisen tärkeänä, ettei Suomi tee erillisrauhaa. Jos Viro olisi jälleen joutunut Venäjän miehittämäksi, niin se olisi vaikuttanut merkittävästi Suomen haluun tehdä rauha. Siksi Saksan ylijohto lupasi Narvan rintaman kestävän ja joutui keskittämään sinne lisää joukkoja. Mutta niin keskitti myös Venäjä. Helmi-maaliskuun vaihteessa 2.iskuarmeijalle ja sen täydennykseksi tuotujen yksiköille lisääntyi kenraaliluutnantti Ivan Korovnikovin 59.Armeija sekä kenraalimajuri Filip Starikovin 8.Armeija. Näihin kuuluivat 117.AK, 6.AK, 14.AK ja 112.AK. Stalin antoi Leningradin Rintamalle uuden käskyn 22.2.1944. Sen mukaan rintama tuli murtaa niiden kolmen armeijan voimin pohjois-osassa rintamaa ja sen jälkeen piti suunnata yksi armeija Pärnun suuntaan ja kaksi armeijaa etelään Tarttoon ja Võruun, sieltä edelleen Latvian suuntaan avaten siten kevääksi tie Itä-Preussiin ja Keski-Eurooppaan. Ryhmä Narvan piti murskata siinä ohessa motittamalla Auveren sillanpäästä ja Jaanilinnasta. Alunperin armeijakenraali Leonid Govorovin tarkoitus oli aloittaa hyökkäys juuri Eesti Divisioonan hävittämistä Siivertsin-Riigin sillanpäistä, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Auverestä tuli nyt päähyökkäyksen lähtökohta. Ensimmäisenä tavoitteena oli Sinimäet.

1.3.1944 2500 tykkiä aloitti tykistövalmistelun Auveressä ja 59.A hyökkäsi 12 divisioonan voimin. Norjasta tuotu taistelukokemuksetta, vaikkakin hyvin varustettu, 214.D taisteli, mutta lyötiin sekaisin. Ryhmä Narva kaapi apuun mitä suinkin sai - esimerkiksi viisi panssarivaunua. 58.Divisioonan 209.rykmentti lähetettiin apuun, mutta se motitettiin. Sille lähetettiin apuun 158.tiedustelupataljoona, mutta sekin motitettiin ylivoimaisten venäläisjoukkojen toimesta. Viimeisenä reservinä saksalaisille tuotiin apuun virolaiset itäpataljoonat 658. (majuri Alfons Rebane) ja 659. (majuri Georg Sooden). Taisteluissa kuluneissa pataljoonissa oli kummassakin vain 200 miestä, mutta kun kyseessä olivat nyt ensimmäiset taistelut kotimaan kamaralla, niin taisteluhenki oli korkea. Virolaispataljoonien tulo rintamalle näkyy 2.3. XXVI AK:n sotapäiväkirjassa, pataljoonien vahvuudeksi on merkattu 150 miestä [ehkä armeijakunta tarkoitti taisteluvahvuutta - jp]. Virolaispataljoonat saivat määräyksen liikkua toinen toisella puolen toinen toisella puolen tietä Putki kylän suuntaan, mutta törmäsivät pian viholliseen ja kohta olivat motissa, joka oli osa suurempaa mottia. Pataljoonat taistelivat tehokkaasti motissa tuottaen niiden tuhoamista yrittäville venäläisjoukoille raskaita tappioita. Siten saksalaisille jäi aikaa tuoda 11.D apuun. 11.D hyökkäsi vapauttamaan mottiin joutuneet joukot, jotka omasta puolestaan hyökkäsivät vastaan. Jälleennäkeminen oli riemukas. Virolaisjoukot olivat vapauttaneet 11.D:n motista Novgorodista perääntymisen yhteydessä ja nyt 11.D:n itä-preussilaiset saivat kuitata hyvän hyvällä virolaisille - mutta raskain tappioin. Puna-armeijan hyökkäys oli torjuttu, mutta nyt näissä virolaispataljoonissa oli miehiä enää 110. Ne vedettiin lepoon.[xviii]

Näissä taisteluissa Narvajoella virolainen alikersantti Harald Nugiseks ansaitsi Rautaristin Ritariristin, jota voidaan verrata suomalaiseen Mannerheim-ristiin. Se korkea kunniamerkki ilmeisesti pelasti hänen henkensä. Hän nimittäin sairastui myöhemmin vaikeasti ja juuri sen ritariristin ansiosta häntä parantamaan lähetettiin erikoislääkäri Berliinistä.

Alkuperäinen artikkeli lähdeviitteineen löytyy täältä.

-----

Harald Nugiseks kuoli 2.1.2014 92-vuotiaana ja hänet haudattiin laajamittaisin sotilaallisin kunnianosoituksin 10.1.2014 Torissa, Virossa. Häntä saattamassa oli kenraalikuntaakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Punainen rutto, eli sosialismi? Etkö aiemmin ole esittänyt, että natsit olivat eurooppalaisia sosialisteja?

Juhani Putkinen

Punainen rutto, eli Venäjä/kommunismi.

-----

Mannerheim: Idästä tullut rutto

Vapaussodan alkamisen 25-vuotispäivän 28.1.1943 Mannerheimin päiväkäsky

Tänä talvena ja keväänä on kulunut 25 vuotta niistä ratkaisevista tapauksista, jotka johtivat maamme todelliseen itsenäisyyteen. Idän bolshevistinen mahti, joka oli kerskunut antaneensa lahjana maallemme vapauden, oli samalla päättänyt hukuttaa sen suomalaiseen vereen. Ensimmäisenä kansana maailmassa joutui maamme silloin – koko kansakunnalle traagisin uhrein – asettamaan sulun idästä tullutta ruttoa vastaan. Tämä raskas taistelu pelasti silloin vapautemme ja antoi kansallemme oikeuden kuulua itsenäisten kansojen joukkoon.

Kulunut neljännesvuosisata yhteisissä ponnistuksissa ja rakentavassa työssä – saman bolshevistisen jättiläisvallan ainaisen uhkan alaisena – on lääkinnyt vanhat haavat ja nostanut Suomen kansan sisäisen eheyden ja kansallisen uhrivalmiuden ihmeelliseen voimaan. Tämä pienen kansamme yksimielisyyden voima näyttäytyi koko suuruudessaan Talvisotamme ankarina kuukausina kolme vuotta sitten ja sama voima kannustaa meitä nyt, kun kolmatta kertaa käymme pyhää vapaussotaamme olemassaolomme ja tulevaisuutemme puolesta. Olemme oppineet, että isänmaa kuuluu yhteisenä aarteena kaikille.

Sotamme jatkuu – maan kohtalo on yhä vaakalaudalla. Sen tulevaisuuteen keskittyvät kaikki ajatuksemme, tunteemme, työmme, ponnistuksemme ja rukouksemme.

Yksimielisyys on voimaa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Todella hyvä kirjoitus!

Aihe on ajankohtainen. Virohan puolustaa nytkin käytännössä Suomen pääkaupunkiseutua kansainvälisten joukkojen (NATO) kanssa.

Juhani Putkinen

Lähinnä virolaisten uhrautuvien ponnistusten, mutta oli siellä Narvan rintamalla paljon muitakin kansoja, se rintama ei sortunut.

JOS imperialistinen Venäjä olisi kyennyt valloittamaan Viron ennen Suomen suurenmoisia torjuntavoittoja kesällä 1944, niin varsin arvostettavien arvioiden mukaan Suomen asema olisi muuttunut kesällä 1944 kestämättömäksi. Itse en usko, että Suomea olisi sittenkään voitu valloittaa Venäjän toimesta, mutta se olisi kuitenkin tehnyt asemamme vieläkin vaikeammaksi.

Meidän suomalaisten vapaaehtoisten Virossa kesken heitetty huuli, että Helsinkiä puolustetaan parhaiten Narva-joella ei ole pelkästään huuli.

Ari Lotvonen

Kostianvirran taistelu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kostianvirran_taistelu

///

Tuolla on esiisät taistelly. Nytkin on hyllyssä, isän isän isän isän hääkuva. Kunnia.

Juhani Putkinen

Suomea on puolustettu monella virralla useiden vuosisatojen kuluessa. Teen kunniaa kaikille Venäjää vastaan taistelleille, tapahtuipa se taistelu missä ja milloin hyvänsä.

Juhani Putkinen

Suomen kannalta asiaa katsoen todettakoon, että JOS Venäjällä olisi ollut lentotukikohta Tallinnassa, niin sieltä Helsinkiin suoritettavissa hyökkäyksissä ennakkovaroitusaika olisi ollut hyvin lyhyt ja tappiot sen mukaisia.

Kiitos virolaisille ja muille, jotka estitte Narvan rintaman romahtamasta. Toki sama koskee myös Sinimäissä myöhemmin taistelleita. Sinimäet ovat heti Narvan rintaman takana - siellä Venäjä yritti tuloksettomasti läpimurtoa kärsien aivan valtavia tappioita.

Käyttäjän petrikiiski kuva
Petri O. Kiiski

Eikös niillä sellattinen ollut talvisodassa?

Jotta sellattinen veljeskansa, joka antaa tukikohtia Suomea vastaan tehtäviin iskuihin.

Juhani Putkinen

Ennen Talvisotaa Venäjä pakotti Viron tekemään tukikohtasopimuksen, jossa Viron alueelle luvattiin 25 000 venäläistä sotilasta.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Viron...

Se sopimus ei oikeuttanut Venäjää käyttämään Viron aluetta hyökkäyksiin Suomea vastaan, mutta Venäjä rikkoi sitäkin sopimusta. Virolaiset puolestaan salaa auttoivat Suomea tiedottaen ryssien toimista Suomen päämajaa.

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Narvajoen taisteluissa myöhemmin keväällä saatiin venäläiset motitettua kahteen eri mottiin ja toinen niistä onnistuttiin maalis-huhtikuussa tuhoamaan. Kevät ja kelirikko aiheutti sen ettei sitä toista saatu tuhotuksi.

Juhani Putkinen

Siellä oli todella kovat taistelut. Venäjä syötti valtavan ylivoiman omaavia joukkojaan hyökkäyksiin, mutta ne hyökkäykset torjuttiin tahdolla, uhrautuvaisuudella ja taidolla. Pirukaan ei tiedä montako ryssää siellä kohtasi matkansa pään.

Sodan jälkeenkään Venäjää ei kiinnostanut pätkääkään uhrinsa Narva-joella ja Sinimäissä. Venäläiset sotilaat lojuivat taistelukentillä kunnes eläimet söivät ne. Virolaiset pyrkivät vaikka salaa hautaamaan omat kaatuneensa.

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Venäläisten tarkoituksena oli katkaista Narvasta Tallinnaan johtava maantie ja motittaa Steinerin johtamat SS-joukot. Luultavimmin Steinerin joukkoihin juuri ennen hyökkäystä liitetty ensimmäinen Virolainen SS-divisioona vahvisti Saksalaisten joukkoja juuri sen verran ettei venäläisten aikeet onnistuneet.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #10

Virolainen SS-divisioona oli todella kova sana. Se oli ennenkaikkea erittäin motivoitunut, mutta myös hyvin varustettu yhtymä. Silti muita virolaisia joukkoja (noin 80 000 miestä) ei kannata aliarvioida, myös heidän motivaationsa oman kotimaansa puolustamisessa oli korkea, vaikka varustus oli heikko.

Käyttäjän JormaPallasvirta kuva
Jorma Pallasvirta Vastaus kommenttiin #11

Olen kiitollinen, että Juhani jaksaa esitellä meille historiallisia tapahtumia noin ammatimaisesti perhtyneenä.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #15

Kiitos.

Virolaiset sotaveteraanit (vähäinen joukko eloonjääneitä) kokoontuu edelleen vuosittain muistelemaan taisteluja ja kunnioittamaan kaatuneita. Venäjä protestoi sitä joka kerta - protestoi myös sotilaallisia hautajaisia Rautaristin Ritariristin kantajalle Harald Nugiseksille pari viikkoa sitten. Oli upeat hautajaiset kunnialaukauksineen, upseerikunniavartioineen, jne.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Sinimäed on legenda ja ehdottomasti paikka, jossa kannattaa käydä. Siellä ratkottiin myös osittain sitä tietä, jolla Suomi säilytti itsenäisyytensä Suomen oman rintamataistelun ohella. Sen lisäksi lännestä Saksan maaperää lähestyvät länsiliittoutuneiden joukkojen eteneminen oli toinen taustavaikuttaja suomalaisten urhean puolustustaistelun rinnalla neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen edessä.

Mutta Narvajoki-linjaa ja Sinimäkiä ei saa unohtaa! Todella ansiokas kuvaus sen suunnan tapahtumista sinulta Jussi. Katsoitko alkuviikosta YLE:ltä tulleen mielenkiintoisen dokumentin Leningradin piirityksestä?

Juhani Putkinen

Jukka: "Katsoitko alkuviikosta YLE:ltä tulleen mielenkiintoisen dokumentin Leningradin piirityksestä?"

En katsonut. En yleensäkään töllötä telkkaria. Kaivan parhaillaan ihan urakalla Ensimmäisen Maailmansodan alkuun liittyviä yksityiskohtia.

Käyttäjän JormaPallasvirta kuva
Jorma Pallasvirta

Narva ja Sinimäed olivat osaltaan Suomea pelastamassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että virolaiset "metsävennad" myös vaikuttivat NL:n arviointiin Suomen valtaamiseksi.

Aseita kätketiin Suomessa ja samanaikaisessti niin puna-armeijassa, Saksan ja Suomen asepuvuissa palvelleet miehet aloittivat Viron "vapauttajia" kohtaan taistelut.

NL:lla ei taitanut olla rohkeutta valloittaa Suomea kun Virossa oli jo metsäveljien uhka ja Suomessta ei varmuutta samanlaisten olosuhteiden toistumisesta.

Siis perustettiin Suomen Kansan Demokraattinen Liitto eli SKDL luomaan uutta pohjaa maanvalloitukselle.

Juhani Putkinen

Jorma: "Aseita kätketiin Suomessa"

Suomessa suoritettiin laajamittainen varustuksen hajavarastointi. Yli 30 sissipataljoonan varustus kätkettiin ympäri Suomea.

Venäjän johto oli Jatkosodan päätytyä kaskenyt Puna-armeijaa uudelleen hyökkäykseen miehittämään Suomen, mutta kätkennän tultua julki se hyökkäyskäsky peruutettiin viime tingassa:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Kylma...

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Jokaiseen suojeluskuntapiiriin kätkettiin varusteita,viestivälineitä ja aseita pataljoonan varustamiseen tarvittava määrä.

Mannerheim-ristin ritari kaukopartiomies Arvo Mörö perusti Ouluun linja-autoyhtiön ja sen oli tarkoitus venäläisten miehittäessä Suomen aloittaa tiedustelumiestemme nopea evakuointi Ruotsiin Haaparantaan. Sillä sijoituspaikaksi valittiin juuri Oulu.

Asekätkentä lähti paljastumaan juuri Oulun suojeluskuntapiiristä kun yksi juoppoluopio oli mennyt ilmoittamaan lähellä oulua olevan kätköpaikan valpolle, yritettyään ensin kiristää rahaa siitä niiltä jotka olivat sen kätkön tehneet.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #32

Aseiden hajavarastointi oli Suomen kannalta hyödyllinen operaatio.

Asekätkijöiden tuomiot pitäisi kumota - he toimivat Suomen hyväksi.

Ari Lotvonen

Raukussa uskalsin juosta Napal tunnelin läpi ensimmäisenä. Pääsin RAUK:sta läpi. Herrat tuli vsaimojrn kanssa katomaam sotaharthoitusta, ja meidän tykkirymällä tuli syöttöhäiriä.

Ssitten mentiin Rovanimelle. muurattiin

http://www.youtube.com/watch?v=lfrYdtIEqS0

Minä oon ihan päissään

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Oliko normi- vai tuunattu napalmtunneli ? Minä joskus tuunasin napalmtunnelin, levitin napalmia seiniin ja maahan ja joka paikkaan. Ensimmäinen joka siitä juoksi läpi syttyi palamaan, mutta oli sen verran sotahullu kaveri, että teki saman uudestaan..., mutta otetaan yhdet virolaisille sotasankareille.

Ari Lotvonen

Tuunattu, kapiaiset laittoi liikaa lentopetroolia ja nauraa käkättivät jäynää tehdessä eivätkä ensin meinanneet saada syttymään.

Toinen kaveri tuli vaatteet tulessa läpi ja siihen loppui se harjoitus, leikki meni liian vaaralliseksi. Peiteltiin ensin hiekalla ja sitten vietiin otille.

Cheers!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Putkista pitää kiittää, että tuo esiin faktaa, että virolaiset taistelivat ankarasti. Jostain syystä Suomessa ei ole kerrottu näistä taisteluista ja monella suomalaisella on virheellinen kuva Viron sodasta.

Juhani Putkinen

Kaima: "Jostain syystä Suomessa ei ole kerrottu näistä taisteluista ja monella suomalaisella on virheellinen kuva Viron sodasta."

Kyseessä on syvä suomettuminen. Ei Suomessa ole juuri kerrottu muidenkaan kansojen taisteluista imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan. Liettualaiset, ukrainalaiset, tshetsheenit, tataarit, ...

Syvän suomettumisen aikana yritettiin aktiivisesti unohtaa Suomenkin taistelut Vapaussodassa, Talvisodassa ja Jatkosodassa.

Asko Mertanen

Juhani Putkoselle ei ole ilmeisesti vielä selvinnyt että Eurooppa on maanosa (Ei maa) joka loppuu Ural-jokeen.
Iso määrä Venäläisiä on myös Eurooppalaisia.

Puhu mieluummin asioista niiden oikeilla nimillä eli omakohtaisesta ryssänpelostasi

Puolueena kikkare-kokkareet (kokoomus) ovat pahin vihollinen Suomelle.
Suomi on kohta myyty,
Jan Vapaakuori jopa ehdotti loppujenkin valtion omaisuuksien myyntiä rosvoille,
sellainen on kokoomuksen isänmaallisuus.

"Meidän suomalaisten vapaaehtoisten Virossa kesken heitetty huuli, että Helsinkiä puolustetaan parhaiten Narva-joella ei ole pelkästään huuli"

Olitko itse silloin paikalla taistelemassa?
Koska ja miten niin "meidän",
millä oikeudella puhut suit-sait muidenkin Suomen Kansalaisten puolesta?

Sitä paitsi Putinin Venäjä eli Yhtenäisyyspuolue ja kokoomus ovat veljespuolueita.

http://finrosforum.wordpress.com/2010/08/27/kokoom...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

A.M.> ....Putinin Venäjä eli Yhtenäisyyspuolue ja kokoomus ovat veljespuolueita.

ooo

Hyvä.
Mielenkiintoinen huomio.
---

Tuota lukiessa Putkisella jää rynkyn lataamien kesken. Patit tippuu lattialle :-)

Juhani Putkinen

Minulla ei ole tapana lukea nettiä samaan aikaan kun lataan rynkkyä. Olen kyllä kuullut, että joku lataa rynkynlippaita istuessaan paskalla.

Juhani Putkinen

Taas tyyppi, jolle ei ole selvinnyt, että Uusi Suomi vaatii, että kirjoittajat esiintyvät omalla oikealla nimellään ja omalla oikealla tunnistettavalla kasvokuvallaan. Mistä näitä oikein sikiää.

Juhani Putkinen

"_"Meidän suomalaisten vapaaehtoisten Virossa kesken heitetty huuli, että Helsinkiä puolustetaan parhaiten Narva-joella ei ole pelkästään huuli"

Olitko itse silloin paikalla taistelemassa?
Koska ja miten niin "meidän",_"

Olen suomalaisena vapaaehtoisena ollut rakentamassa ylös Viron puolustuskykyä yli 20 vuotta ja jatkan sitä edelleen. Se "me" on nykypäivän suomalaiset vapaaehtoiset Virossa - ei aivan vähäinen joukko 1990-luvulla.

Virolaiset vapaaehtoiset (yli 2000 miestä) taistelivat Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta Jatkosodassa Suomen Puolustusvoimain riveissä (mm. JR200). Me suomalaiset vapaaehtoisset olemme puolestamme maksaneet tätä kunniavelkaa virolaisille ja Virolle.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Tosin ei Hitlerin Saksakaan sodasta voittajana selviämistä onneksi ansainnut. Kumpi sitten oli pahempi julmuri? Uhrien määrällä varmaan Stalin ja kommunistit. Voi olla, että joka tapauksessa olisivat sodan sitten aloittaneet. Mutta sitä emme tiedä.

Juhani Putkinen

Ei Saksalla ollut mahdollisuutta voittaa sotaa sen jälkeen kun USA liittyi siihen.

Roosevelt oli äärimmäisen typerä auttaessaan valtavalla materiaalisella ja muulla avulla imperialistista roistovaltiota Venäjää valloittamaan puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Roose...

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Tosin ei Hitlerin Saksakaan sodasta voittajana selviämistä onneksi ansainnut. Kumpi sitten oli pahempi julmuri? Uhrien määrällä varmaan Stalin ja kommunistit. Voi olla, että joka tapauksessa olisivat sodan sitten aloittaneet. Mutta sitä emme tiedä.

Juhani Putkinen

Suomi ja Viro ovat joutuneet ja joutuvat edelleen toimimaan läntisen sivistyksen etuvartijoina imperialistista Venäjää (barbariaa) vastaan.

Toimituksen poiminnat