*

Jussilta Uutisia ja tietoa

Venäjä on pääsyyllinen Ensimmäiseen Maailmansotaan

Melko tarkasti 100 vuotta sitten Venäjä halusi saada aikaan maailmansodan, jotta Saksa ja Itävalta-Unkari hävitettäisiin ja Venäjä pääsisi valtaamaan Dardanellien ja Bosporin salmet - Venäjän sotilaat pääsisivät liottamaan varpaitaan Välimeressä. Ei Venäjä tietenkään kuvitellut selviävänsä urakasta yksin vaan halusi hyökätä Saksan kimppuun yhdessä liittolaisensa Ranskan kanssa samanaikaisesti - toinen idästä, toinen lännestä.

 

Ettei vaan Venäjä hinkuisi nyt Kolmatta Maailmansotaa? Edelleenkään Venäjän sotilaat eivät voi liottaa varpaitaan omalla maaperällään Välimeressä - ei edes tunnuksettomissa sotilasvirkapuvuissa.

 

Olen kirjoittanut kotisivulleni kaksi uutta artikkelia Ensimmäisen Maailmansodan synnystä, käyttäen tietolähteenäni mm. tuoretta Cambridgen yliopiston modernin historian professorin järkälemäistä tutkimusta. Artikkeleissani on kuvia ja tarkat lähdeviitteet luotettaviin lähteisiin.

 

Ensimmäinen artikkeleista koskee Sarajevon laukausten taustaa ja itse laukauksia. Serbian ja Venäjän johto tiesi etukäteen Itävalta-Unkarin kruununperillisen salamurhasuunnitelmasta - eikä tehnyt mitään estääkseen suunnitelman - se sopi heille kuin nenä päähän. Se artikkeli löytyy täältä.

 

Toinen artikkeli koskee aikaa Sarajevon laukauksista sodan syttymiseen. Siitä näkyy mainiosti, että nimenomaan Venäjä halusi saada aikaan suursodan. Olen kirjoittanut sen artikkelin loppuun myös tarkemmat johtopäätökset.

 

Valitettavasti Puheenvuoroon ei saa järjellisesti laitettua artikkeleita, jotka sisältävät kuvia tai tilannekarttoja. Kuvat pitäisi saada kronologisesti tekstin sisään, eikä kaikkia artikkelin alkuun, kuten Uusi Suomi haluaa pakottaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (53 kommenttia)

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Ei taida olla pakottamisesta kyse kuvien ollessa kyseessä. Lieneekö ennemminkin käytetyn ohjelmistoalustan ominaisuus.

Itse asiasta: Mielenkiintoinen näkökulma.

Hassusti se nykyisin tuo totuus tapahtumista pääsee aiempaa nopeammin esille. Mikä on kyllä ihan hyvä asia.

Juhani Putkinen

Jouni: "Ei taida olla pakottamisesta kyse kuvien ollessa kyseessä. Lieneekö ennemminkin käytetyn ohjelmistoalustan ominaisuus."

Aiempi US:n blogialusta salli tilannekartat tekstin sekaan kronologisesti, nyt se ei onnistu.

Blogialusta ei hyväksynyt edes taulukkoja, mutta lukuisten pyyntöjeni jälkeen se jälleen hyväksyy.

Juhani Putkinen

Jouni: "Hassusti se nykyisin tuo totuus tapahtumista pääsee aiempaa nopeammin esille. Mikä on kyllä ihan hyvä asia."

On hyvä, että Krimillä ja muuallakin Ukrainan alueella on Venäjän sotajoukkojen lisäksi myös liuta riippumattomia toimittajia - ja tietoliikenneyhteydet toimivat vielä.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Lainaus:
"Ettei vaan Venäjä hinkuisi nyt Kolmatta Maailmansotaa"

Ettei vaan aivan joku muu "hinkuisi nyt Kolmatta Maailmansotaa"?

Toivoisin, että Putkinen ajattelisi myös Varkautta ja kansaa sen.

Juhani Putkinen

Jaa, minäkö se hyökkäsin Ukrainalle kuuluvalle Krimille, miehitän sitä parhaillaan ja olen liittämässä "Varkauden alaiseksi nukkevaltioksi"?

Kyllä se on Venäjä, joka haastaa riitaa ihan tosissaan.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Venäjä todellakin kerjäsi sotaa Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Ja halusi myös tuhota Saksan tärkeän kauppakumppanin Osmanien valtakunnan. Venäjä kun halusi toteuttaa sen ikiaikaisen haaveen ja vapauttaa Konstantinopoli turkkilaisten vallasta. Taisipa tsaari Nikolai II haluta jopa perustaa Lähi-itään kristillisen valtion.

Tässä täytyy muistaa se, että Venäjä oli absoluuttinen ja äärinationalistinen valtio, kun taas Saksa ja Itävalta-Unkari olivat perustuslaillisia monarkioita, jotka kohtelivat vähemmistöjään varsin hyvin, toisin kuin Venäjä.

Juhani Putkinen

Ville: "Venäjä todellakin kerjäsi sotaa Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Ja halusi myös tuhota Saksan tärkeän kauppakumppanin Osmanien valtakunnan. Venäjä kun halusi toteuttaa sen ikiaikaisen haaveen ja vapauttaa Konstantinopoli turkkilaisten vallasta."

Niin, Venäjän tapana on ollut "vapauttaa" eri kansojen asuinalueita ja liittää ne itseensä.

Lähteinäni käytetyissä tutkimuksissa ei mainittu "vapautusta", vaan Dardanellit ja Bosporin salmi - Mustalta mereltä Välimerelle.

Seppo Paasikallio

Tarinaa kolmesta maailmansodasta ei voi käsitellä ottamatta huomioon NWOhon tähtäävää illuminati ryhmää.

Tutkiaksesi asiaa voit googlata esim "illuminati world wars" ja tulokseksi saat runsaasti linkkejä jotka selventävät kahta mannyttä ja vielä tulossa olevaa kolmatta sotaa. Voit myos googlaamalla etsiä, ketkä kuuluvat illuminati ryhmään tänä päivänä.

Juhani Putkinen

Kirjoituksesi ei kuulu blogini teemaan millään lailla, joten älä jatka.

Kirjoituksessani on kysymys imperialistisen roistovaltion Venäjän toimista 100 vuotta sitten - ja juuri tällä hetkellä Ukrainassa.

Käyttäjän HeikkiFossi kuva
Heikki Fossi

Juhani,miksi Saksa sodan alussa piti itärintamaa toisarvoisena?

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #10

Hyvä kysymys - varmaan nousee helposti mieleen.

Saksa tiesi joutuvansa erittäin raskaaseen kahden rintaman sotaan. Saksan voimavarat eivät mitenkään riittäneet sotia kahdella rintamalla täysin ylivoimaisia vihollisia vastaan.

Siksi Saksan oli pakko valita kummalla rintamalla se yrittää pääosalla joukoistaan lyödä vihollisen - samaan aikaan toiselle rintamalle riittäisi vain rippeitä olemaan joustavassa puolustuksessa (lupa vetäytyä ylivoimaisen vihollisen hyökätessä).

Saksa valitsi kahdesta pahasta hyökkäyksen länsirintamalla, sillä piti Ranskaa (ja Englantia) suurempana uhkana ja katsoi voivansa vetäytyä idässä (Venäjän joukkojen olevan laadultaan heikompia).

Siksi Saksa noudatti modifioitua Schlieffenin suunnitelmaa:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Schli...

Oletus piti paikkansa. Erittäin alivoimaiset saksalaiset joukot kykenivät pidättelemään ylivoimaista vihollista idässä - tosin venäläiset "tapansa mukaan" murhasivat, ryöstivät ja raiskasivat valtaamillaan Saksan alueilla.

Jatkossa Saksa siirtyi vastahyökkäykseen - edelleen alivoimaisin joukoin - ja löi venäläiset joukot. Tulen jatkossa kirjoittamaan näistä taisteluista.

Seppo Paasikallio

Et ole ehkä perillä, että illuminati ryhmän 12 jäsentä oli Karl Marxin opuksen Pääoma taustalla ja 1. maailmansodan syy oli mm synnyttää kommunismi Venäjällä samalla kun päästään tsaarista eroon. Pyynnostäsi en jatka enempää, vaikka yhteyksiä loytyy.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #23

Lue ne sinisten linkkien takaa löytyvät molemmat artikkelini huolella ja yritä edes löytää sieltä ensimmäistäkään asiavirhettä.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka Vastaus kommenttiin #26

Mä en pidä sun tavasta käydä keskustelua.
Paasikallio yrittää selventää sulle näkemystä, joka valitettavasti taitaa ylittää suikan alla olevan käsityskyvyn.
Paasikalliona en itsekkään jatkaisi yhtään pidempään.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #47

1. Uusi Suomi ja minä edellytämme kommentoijien kirjoittavan omalla oikealla nimellään ja omalla tunnistettavalla kasvokuvallaan.

2. "Paasikallio" yritti kirjoittaa täysin asian vierestä, eikä artikkelini teemasta.

3. Minun blogiini ei ole kenelläkään velvollisuus kommentoida.

4. Minä kirjoitan historiasta tosiasioita tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin, enkä kaipaa kommenteiksi mitään salaliittoteorioita, enkä väitteitä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Kirjoituksessani on kysymys imperialistisen roistovaltion Venäjän toimista 100 vuotta sitten - ja juuri tällä hetkellä Ukrainassa."

Eipä liity minunkaan 100 vuotta sitten tapahtuneisiin. Nykytilaan kuitenkin.

Parast'aikaa televisiosta kuuluu Venäjän kansallislaulu, joka siis on sama sanoja lukuunottamatta kuin Neuvostoliiton vastaava.

Pahalta tuntuu kuulla sitä vapaassa länsimaassa. Se on musiikillisesti komea, mutta sen kaiut ja kummut vaaralliset.

On ehkä oikein, että paralympialaiset pidetään urheilijoiden ehdoilla ja vuoksi. Sen jälkeen pitäisi alkaa toimet länsimailta. Olympialaisten yhtenäisyyden aika on paralympialaisten jälkeen ohi. Kansojen rakkauden aika. Venäjä ei odottanut paralympialaisia vaan ivasi koko maailman vammaisia aloittamalla provokaatiot ennen vammaisten esiintymistä.

Venäläisiä lähetystöjä ja edustustoja on karkoitettava maihinsa Eu:n alueelta viimeistä myöten.
Venäjä tekee tietysti vastatekona samoin, mutta sittenhän keskustelu tyrehtyy, ja Venäjä saa sitä mitä se itse parasta aikaa tekee. Estää keskustelua disinformaatiollaan.
Kauppasuhteita katkaistava, vaikka se kipeää tekisikin.

Venäjä on eristettävä.

Tuosta seuraisi Venäjällä valtaklikin arvostelu sisäisesti ehkä lyhyenkin ajan kuluessa.

Lisäksi tietysti mahtilänsimaiden olisi purjehdittava sotalaivoillaan, ja lentotukialuksillaan Ukrainan lähivesille osoittamaan tukeaan ei niinkään Ukrainalle, vaan sodan uhan olevan todellista molemmille osapuolille ja sitä kautta uuden maailmansodan syntymiselle.

Kuten huomaatte, olen Putinin kanssa sielunveli. Kieron pelin pelaaja. Minä tosin en sellaista aloittaisi, mutta leikkiin ryhdyn riskeistä huolimatta.
Jos tuleva sota käytäisiin vain tavanomaisten aseiden voimin, Venäjästä ei olisi mihinkään. Se on ydinasemaa, ja sillä on puolihullu johtaja juuri nyt. Valehtelee erisuuntiin. Omille toisin, kuin ulkomaille.

Uskoisin, että ennen ydinaseisiin ryhtymistä Venäjällä olisi valta vaihtunut, Putin kukistettu. Siellä on nimittän vahva oppositio, ja talouden heikentyessä ärsyyntyvä kansa... Viisas kansa.
Tuo riski länsimaiden pitäisi ottaa.

Putin oli tuossa muuten, kun Venäjä esittäytyi paralympialaisten avajaisissa tressaantuneen näköinen. Ukraina toi vain lippunsa avajaisiin. Sai kuitenkin kovat ablodit. Seuraavana tullut Suomi piti yleisön hiirenhiljaisena. Mistä sekin kertoo?... Ehkä me olemme yksi niistä maista?...

Nato, näyttäkää kyntenne. Laukaustakaan ei tarvitse ampua. Tulkaa esille, näyttäytykää kansallisuustunnuksin. Älkää antako Venäjän uhata maailmaa kuin hullu koira kanatarhaa.

No, en tiedä, painetaan nyt entteriä tällekin vuodatukselle. Vihainen kun olen, mutta en Venäjän kansalle, vaan sen politiikalle.

Juhani Putkinen

Markku: "Venäläisiä lähetystöjä ja edustustoja on karkoitettava maihinsa Eu:n alueelta viimeistä myöten.
Venäjä tekee tietysti vastatekona samoin, mutta sittenhän keskustelu tyrehtyy, ja Venäjä saa sitä mitä se itse parasta aikaa tekee. Estää keskustelua disinformaatiollaan.
Kauppasuhteita katkaistava, vaikka se kipeää tekisikin.

Venäjä on eristettävä."

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta läntiset suomettuneet poliitikot huutavat kuorossa, ettei Venäjää saa eristää - joten Venäjä ei lopeta hyökkäyksiään.

Juhani Putkinen

Markku: "Nato, näyttäkää kyntenne. Laukaustakaan ei tarvitse ampua. Tulkaa esille, näyttäytykää kansallisuustunnuksin. Älkää antako Venäjän uhata maailmaa kuin hullu koira kanatarhaa."

Tässäkin asiassa olen samaa mieltä kanssasi.

Viro tuntee Baltian uhatuksi, joten Viron puolustusministri pyysi liittolaisia vahvistamaan Baltian ilmapuolustusta. USA lähetti heti Liettuassa olevaan lentotukikohtaan lisää kuusi F-15C hävittäjää ja kaksi lentotankkauskonetta vahvistamaan siellä ennestään olleita neljää F-15C konetta.

Ne kymmenen hävittäjäkonetta eivät ole minkäänlainen uhka Venäjälle, mutta NATO näyttää lippua.

Olen jo useampaankin otteeseen ehdottanut, että USA lähettäisi laivueen tai pari hävittäjiään johonkin ukrainalaiseen lentotukikohtaan ja Englanti laivueen toiseen ukrainalaiseen lentotukikohtaan. Nekään eivät olisi minkäänlainen uhka Venäjälle, mutta olisivat varoitus, että täältä pesee, ellet lopeta hyökkäystäsi Ukrainaa vastaan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

- Who killed Baby Jane?
- Russia, of course.

Venäläiset murhasivat varmaan jeesuksenkin ja turmelivat Varkauden kaupungin talouden.

Juhani Putkinen

Sitä en tiedä, mutta Ensimmäisen Maailmansodan alusta olen kirjoittanut kaksi perinpohjaista artikkelia lähdeviittein luotettaviin lähteisiin - suosittelen lukemaan, päätele sen lukemisen jälkeen kannattiko lukea faktaa siitä mitä todellisuudessa on tapahtumut.

Vai eikö punaisilla silmälaseilla näe lukea muuta kuin kommunistipropagandaa?

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Ex-poikaystävälläni oli tapana jotain todistellessaan muistuttaa "Silloinkin vuonna 19XX sanoit niin ja niin...".

Tapa ärsytti minua. Ikäänkuin mikään ei olisi muuttunut tuon vuoden 19XX yhden hetken jälkeen; kukaan ei kasva, kukaan ei opi mitään, tilanne ei ole toinen, tunnetila ei ole toinen, asianosalliset ovat edelleen samassa pisteessä jne.

Hänelle ei ehkä mikään muuttunutkaan, itse elin kehittyvässä ja muuttuvassa maailmassa jossa jokainen päivä toi uuden tiedon myötä uuden näkökulman. Erohan siitä tuli, selvä se.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #39

Riikka: "itse elin kehittyvässä ja muuttuvassa maailmassa jossa jokainen päivä toi uuden tiedon myötä uuden näkökulman."

Jotkut asiat muuttuvat, eräät asiat eivät.

Venäjä on ollut imperialistinen jo noin 500 vuotta, on sitä nyt ja tulee olemaan tulevaisuudessakin:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Imper...

Toki Venäjän käytettävissä olevat aseet ovat muuttuneet ajan kuluessa, mutta aseiden takana oleva ideologiat - imperialismi ja isovenäläinen sovinismi eivät.

Miekoista, nuolista ja keihäistä siirryttiin suustaladattaviin kivääreihin ja tykkeihin. Sitten automaattikivääreihin, konekivääreihin ja konetykkeihin - puhumattakaan hyökkäysvaunuista ja lentokoneista.

Sekin on muuttunut, että aiemmin Venäjän sotilaat näyttivätkin päällepäin Venäjän sotilailta - nyt Venäjä lähettää asevoimiaan toisten valtioiden alueelle modernein asein varustettuna, mutta ilman tunnuksia.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #40

Voi vitsi, historiankirjoissani on Ruotsi-Suomen toiminnasta selvästikin väärää tietoa ;)

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #51

Otetaan nyt sitten joku esimerkki sieltä kauempaakin historiasta.

Ystävyys

”Elokuussa [vuonna 1700 Venäjän - jp] tsaari Pietari, joka viime hetkeen saakka oli vannonut ystävyyttä, julisti sodan Ruotsille, hyökkäsi Inkerinmaalle ja saartoi Narvan.”[ii]

Hyökkäysliitto

”Vuoden 1699 kuluessa ryhdyttiin Tanskan, Puolan, Saksin ja Venäjän kesken puuhaamaan sotilasyhteistyötä, ja maat sopivatkin hyökkäyksestä Ruotsin kimppuun alkuvuodesta 1700. Hyökkäysliiton lankoja oli solmimassa yhteen vanha tuttavamme, liivinmaalainen aatelismies Johann Reinhold von Patkul, jolla Ruotsin vastaisista motiiveista ei ollut pulaa; hänhän oli aikanaan saanut Tukholmassa kuolemantuomion vehkeilystä Ruotsia vastaan. Patkul oli pestautunut Puolan August Väkevän palvelukseen ja alkanut pohjustaa Venäjän, Tanskan ja Puolan hyökkäysliittoa. Tässä tarkoituksessa hän oli sukkuloinut muun muassa Moskovan ja Kööpenhaminan väliä.”[iii]

Sotavalmistelut

”Jo saksilaisten hyökätessä Riikaa vastaan [Puolan saksilaisjoukot alkuvuodesta 1700, Ruotsin kuningas - jp] Kaarle XII oli kehottanut Narvan komendanttia pitämään silmällä idän suunnan tapahtumia, ja sydänkesällä komendantti tiedottikin Moskovassa olevan meneillään suuret sotavalmistelut.”[iv]

Venäjän hyökkäys

”Syyskuun puolimaissa venäläisjoukot olivat Narvan luona, pureutuivat joen länsirannalle ja muodostivat saartorenkaan kaupungin ympärille. Venäläisiä lienee ollut 35 000-38 000, joista neljännes oli ratsuväkeä. Narvan varuskunnassa oli 1800-1900 miestä, joiden apuun värvättiin alueen talonpoikia sekä kaupunkilaisia. Pietari saapui itse johtamaan Narvan piiritystä.”[v]

- -

Venäläiseen tapaan

”Ruotsalaiset voitettuaan ”moskoviitit” ja heidän joukkoihinsa kuuluneet kalmukit, tataarit ja kasakat leiriytyivät Tarton lähelle ja sieltä käsin keräsivät voitonveronsa maakuntaa ryöstellen ja tuhoten.”[x]

Huomattakoon, että venäläiset harjoittivat ihan samaa menettelytapaa vuoden 2008 Georgian sodassa - ryöstivät, tuhosivat, kyydittivät (etninen puhdistus), raiskasivat ja murhasivat.

”Asukkaita tapettiin estoitta, ja vangitut kyyditettiin Venäjälle. Rakvere, Paide, Viljandi ja Põltsamaa poltettiin maan tasalle.

Tämän jälkeen Vironmaalla ja Liivinmaalla ei enää ollut voimia vastustaa venäläisiä. Kun nämä 1703 tekivät Itä- ja Etelä-Viroon suuren ryöstöretken ja tsaari määräsi kaiken tuhottavaksi, korskea Sheremetjev vastasi: »Herrani, ei ole enää mitään hävitettävää! -- Kaikki paikat ovat tyhjät ja autiot. Miehiä, naisia ja lapsia on otettu tuhansittain vangeiksi, samoin hevosia ja nautoja. Ne, joita ei voitu ottaa mukaan, lävistettiin tai hakattiin kappaleiksi. Koko Liivinmaa ja osa Vironmaasta ovat niin tyhjiä, että paikat ovat enää olemassa vain kartalla.»”[xi]

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venal...

Toinen esimerkki

”Vuonna 1721 Pietari Suuri perusti Sulakille linnoituksen ja valtasi Derbendin. Kesällä 1722 Venäjän sotajoukko kohtasi tshetsheenit ensimmäisen kerran yrittäessään vallata Enderin kylän. Tshetsheenit voittivat taistelun ja Pietari Suuri usutti kalmukit kostoretkelle heitä vastaan. Kymmenen vuotta myöhemmin käytiin taistelu Argunin varrella. Kizliarista tuli vuosiksi 1735-1765 käytännössä venäläisen Kaukasian pääkaupunki. Tshetsheenien kistiheimo valtasi kaupungin ja surmasi sen asukkaat Venäjän ja Turkin välisen sodan aikana 1760-luvun lopulla.”[iv]

”Mansur oli oppinut mies ja ankaran kohtuullinen elämäntavoissaan. Hän saarnasi koraania ja käännytti pakanallisia heimopäälliköitä islaminuskoon. Uskonnolliseksi johtajaksi, imaamiksi, Mansur valittiin vuonna 1785. Myöhemmin kerrottiin, että hänen aikanaan tshetsheenit olivat niin rehellisiä, että jos tien varrelta löytyi jonkun omaisuutta tai rahaa, se sidottiin paaluihin odottamaan omistajaansa. Vuonna 1786 (Katariina Suuren kreivi – jp) Potemkin yritti vangituttaa Mansurin ja komensi tehtävään eversti Pierin, joka poltti Aldin 60 talon kylän. Mansur pakeni mutta järjesti venäläisille metsässä väijytyksen, jossa nämä menettivät komentajansa, seitsemän muuta upseeria, yli 600 sotamiestä ja kuusi tykkiä.”[v]

”Vuonna 1816 Venäjän keisari lähetti Kaukasusta valloittamaan kenraali Jermolovin. Tämä otti alusta alkaen tehtäväkseen koko alueen liittämisen kiinteästi valtakunnan yhteyteen. Ensimmäiseksi olisi alistettava tshetsheenit - - Jermolovin strategia perustui siviiliväestön hillittömään terrorisointiin, joka herätti raakuudellaan kauhistusta jopa itse Moskovassa. Hän oli luvannut tuloksia jo vuoden kuluessa, mutta onnistuikin päinvastoin lietsomaan muitakin Kaukasuksen kansoja, jotka aiemmin olivat olleet keskenään eripuraisia, yhteiseen pyhään sotaan Venäjää vastaan. Brittihistorioitsija John F. Baddeley tuomitsi Jermolovin strategian paitsi raa'aksi myös lyhyt­näköiseksi politiikaksi: ”Mutta he (tshetsheenit) kostivat verisesti seuraavan 30 vuoden kuluessa, ja on outoa, ettei venäläisten kirjoittajien ole toistaiseksi onnistunut nähdä yhteyttä kehutun ''Jermolovin järjestelmän" ja muridisodan välillä.”.”[vi]

Venäläiset joukot yrittivät vuodesta toiseen alistaa tshetsheenejä, mutta tshetsheenit eivät tietenkään halunneet alistua Venäjän miehitykseen. Sotaa käytiin vaihtelevalla menestyksellä. Otetaan näytteenä vaikkapa vuodelta 1842: ”Grabben johtama suuri venäläisosasto oli marssinut touko­kesäkuun vaihteessa Itshkerian metsän halki kohti Dargon kylää, joka oli yksi Shamilin pääkaupungeista. Eteneminen tiheässä metsässä oli erittäin hidasta ja vaivalloista, koska Shuaibin ja Ullu Bein johtamat vajaat 2 000 tshetsheeniä ammuskelivat venäläisiä kaiken aikaa metsän suojista. Sotilaat pelkäsivät erityisesti suuria pyökkejä, joihin mahtui piileksimään jopa 30-40 miestä. Kun venäläiset olivat enää kymmenen kilometrin päässä Dargosta, he joutuivat kääntymään takaisin jatkuvien menetysten ja sotaretken rasitusten nujertamina. Heidän perääntymisensä sai tshetsheenien voitonriemun leimahtamaan vertaansa hakevaksi rohkeudeksi. Vangittu venäläinen rumpali pakotettiin rummuttamaan ja siten houkuttelemaan sotilaita väijytykseen, yli puolet upseereista tapettiin ja venäläiset olivat jo hajaantumaisillaan kun heidän onnistui viime hetkellä koota rivinsä, vallata takaisin viisi tshetsheenien kaappaamista kuudesta tykistä ja palata 4.6. Gerzelin kylään. Venäläiset olivat menettäneet kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina 66 upseeria ja yli 1 700 miestä, aikalaisarvion mukaan jopa yhteensä 8 000 miestä.”[vii]

Alla Dudajeva Miljoni esimene: ”Vuoden 1844 joulukuussa kenraali Vorontsov sai rajoittamattomat valtuudet alistaa vuoristolaiset. Heinäkuun alussa 1845 Vorontsovin kenraali Bebutov oli joutunut Dagestanin ja Tshetshenian rajalla sijaitsevaan Retshelin vuoristosolaan ja tiedotti siitä tykinlaukauksella. Silloin Vorontsov lähetti sinne Klüge von Klügenaun johdolla puolet joukostaan. Sen etujoukkoa johti Passek. Juuri sitä tshetsheenit odottivatkin ja etenevän joukon otti vastaan tshetsheenijoukko, jota johti Talgik. Taistelu kesti 12 tuntia ja päättyi von Klügenaun täydelliseen tappioon. 1 700 sotilasta ja upseeria menettänyt von Klügenau onnistui tekemään läpimurron tulosuuntaansa ja pelastautua Dargoon. Kaatuneitten joukossa olivat kenraalit Viktoronov ja Passek. Sen tappion jälkeen Vorontsov ei uskaltanut kutsua Bebutovia luokseen, eikä itse jatkaa hänen luokseen, vaan antoi Bebutoville käskyn poistua kuormastoineen Tshetsheniasta Dagestanin lävitse Temir-Han-Tshuruun sekä alkoi liikkua omien joukkojensa kanssa 13.7 alavirtaan Gerzelin linnoi-tuksen suuntaan. Tshetsheenit hyökkäsivät koko ajan ja taisteluissa haavoittui-vat kuolettavasti kreivi Benckendorf, kreivi Geidel, kreivi de Balmen, ruhtinas Eristov, paroni Delvig, sekä everstit Bibikov ja Zavaliiski. Tshetsheeneistä kaatuivat naiibit Saib Ersenojev ja Eldar Vedenski. Vorontsov ei kyennyt mitenkään pääsemään Gerzeliin ja eteneminen lisäsi koko ajan hänen tappioi-taan. Hän päätti jäädä odottamaan Shovhal-Berdön luona Freitagia avuksi, lähettäen avunpyynnön. Vorontsovin joukko hupeni. Gerzel oli lähellä, mutta tavoittamattomissa. Paikallaan olokin muuttui sietämättömäksi, sillä haavoittu-neita ja sairaita oli runsaasti. Lisäksi tshetsheenit hyökkäsivät jatkuvasti. Viimein 18.7 Vorontsov kuuli tykkitulta ja tulitusta – se oli Freitagin joukko, joka saapui pelastamaan hänen joukkojensa jäännökset. Tshetshenian metsiin jäi vankeja ja kadonneita huomioon ottamatta ikuisiksi ajoiksi lepäämään neljä tuhatta sotilasta, 186 upseeria ja neljä kenraalia. Tshetsheenien käsiin joutuivat myös tykistö ja kuormastot kokonaisuudessaan.”[viii]

Viimein vuonna 1859 tshetsheenien johtaja Shamil antautui ja Tshetshenia joutui Venäjän alaisuuteen. Vastarinta ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan tshetsheenit yrittivät usein nousta kapinaan venäläisiä miehitysjoukkoja vastaan.

”Neuvostoajalla tshetsheenit olivat yksi kaikkein useimpien ja suurimpien vainojen kohteiksi joutuneista kansakunnista. Jatkuvat yritykset venäläistää ja kollektivisoida Tshetsheniaa huipentuivat lopulta Stalinin päätökseen likvidoida koko tshetsheenikansa ja Tshetsheeni-Ingushia maana. Helmikuussa 1944 koko tshetsheeniväestö vangittiin salaisen poliisin pahamaineisen päällikön Lavrenti Berian suunnitelman mukaisesti puna-armeijan juhlapäivänä, jolloin kaikkien piti olla kylissä juhlimassa. NKVD:n joukot piirittivät kylät, ampuivat vastustelijat, raskaana olevat naiset, vanhukset ym. kuljetusta kestämättömät, ja lisäksi ympäri tasavaltaa järjestettiin raakoja joukkomurhia. Vuoristokylät, aulit, roihusivat viikkoja liekeissä.

Yksi tunnetuimmista joukkomurhista tapahtui Haibahin kylässä, jossa 700 kyläläistä poltettiin elävältä viljavarastoon NKVD:n kenraalien Mihail Gvišianin ja Vladimir Serovin määräyksestä. Dudajevin aikana paikalle pystytettiin yksi Tshetshenian lyhyen itsenäisyyskauden lukemattomista ”tshetsheenien holokaustin” muistomerkeistä. Gvišianin tšekisteissä oli tuolloin myös nuori tshetsheeni, joka kieltäytyi surmatöistä ja valitti NKVD:n johdolle, mistä hyvästä hänet karkotettiin vankileirille Siperiaan. Nikita Hrutshev käytti myöhemmin tämän miehen todistusta ja Haibahin joukkomurhaa todisteaineistona Beriaa ja Serovia vastaan. Väestö lastattiin karjavaunuihin ja karkotettiin Kazakstanin hyisille aroille. Yli 60 % tshetsheeneistä menehtyi joukkomurhissa, kuljetuksen aikana, keskitysleireillä ja perillä Kazakstanissa, jossa hengissä selvinneet jätettiin keskelle ei mitään ja heitä kuoli suurin joukoin nälkään, kylmään, tauteihin jne. Ukrainalainen sotahistorioitsija ja parlamentin jäsen professori Ivan Bilas kuvaili sittemmin Neuvostoliiton salaisen poliisin operaatiota, jossa karkotuksessa eläviä tshetsheenejä myrkytettiin ”humanitääriseen ruoka-apuun” kätketyillä myrkyillä, jotta erityiset kohderyhmät, kuten juuri tshetsheenit, näyttäisivät kuolevan pikemminkin nälkään, tauteihin ja uupumukseen. Bilasin esittelemä valtionarkiston dokumentti kutsui annoksia ”ravitseviksi yllätyksiksi”.[ix]

Karkotukseen kuului ajatus koko tshetsheenien kansakunnan likvidoinnista ja hävittämisestä myös muistona, mikä toteutettiin heidän kotimaassaan polttamalla vuoristokylät, tuhoamalla kaikki tshetsheeni-kansan klassinen kirjallisuus, runous, arkistot ja muistomerkit, repimällä hautakivet sijoiltaan ja käyttämällä ne teiden rakentamiseen venäläisille, hävittämällä ja häpäisemällä pyhän kotimaan ja traditioiden muisto niin pitkälle kuin mahdollista. Itsenäiseksi julistautunut Tshetshenia keskittyikin ennennäkemättömällä tavalla ”muiston” vaalimiseen pystyttämällä kaikkialle muistomerkkejä ja muistolaattoja ja pyrkimällä elvyttämään kansakunnan historia, jonka Neuvostoliitto oli yrittänyt pyyhkäistä maan päältä.

Sailas: ”Tshetshenia oli Jeltsinin ensimmäinen päänsärky, jonka hän yritti ratkaista asevoimin jo 1991. Hän ei ymmärtänyt pudon­neensa samaan vuosisataiseen ansaan, johon hänen edeltä­jänsä, Moskovan tsaarit, olivat pudonneet.

Venäläisten monet vaikeudet alusmaissa johtuvat puuttu­vasta historian tuntemuksesta. Maan johto ja väestö eivät saaneet neuvostoaikana lukea kouluissa eikä koulujen ulko­puolellakaan oikeaa historiaa. He eivät tiedä muuten kuin satunnaisista kuulopuheista, että Tshetshenia on 300 vuotta taistellut Venäjää vastaan. --

Kun venäläiset eivät osaa selittää tshetsheenien käyttäyty­mistä itsenäisyys-taisteluksi, he selittävät sen nimittämällä tshetsheenejä aseistautuneiksi bandiiteiksi. He ovat lyöneet tshetsheeneihin rikollisen kansakunnan leiman. Näitä kuva­taan summittaisesti rikollisiksi, jotka harrastavat kaikkea ra­hanpesusta salakuljetukseen ja huumeista asekauppaan.

Lakkautetun KGB:n disinformaatioosaston määrätietoista valehtelua tshetsheeneistä tarjotaan myös ulkomaille oikeana totuutena. Tuskin Venäjä yrittäisi yhä edelleen alistaa Tshetsheniaa hinnalla millä hyvänsä, jos venäläiset tuntisivat historian. Venäläisten historiantiedon hämärsi etenkin Stalinin kansallisuuspolitiikka, joka oli kolonialismia. Sitä edistettiin myös rajansiirroin, jotka näyttäytyvät kartoilla mielivaltaisina, mutta olivat harkittuja. Kaksi tai useampia keskenään vihamielistä tai ainakin eri kieltä puhuvaa ja mielellään eri uskontoa tunnustavaa kansakuntaa yhdistettiin samojen hallinnollis­ten rajojen puitteisiin. Kansojen oli pakko, neuvostoarmeijan pistinten edessä, sopeutua toisiinsa. Erikielisten kohdalla se tarkoitti sitäkin, että ainoa yhteinen kieli oli venäjä. Oli pakko puhua venäjää ja omaksua venäläiset aakkoset, joilla alettiin kirjoittaa jopa turkin ja arabian sukulaiskieliä. Se oli tehokasta Moskovan kannalta.

Tshetsheenit nousivat kapinaan Stalinia vastaan talvella 1940 Suomen talvisodan aikana. Heidän kapinahallituksensa puhdisti suurehkon alueen maataan neuvostojoukoista ja pysyi vallassa muutaman viikon. Kapina toistui kahtena seuraava­na talvena ja 1942 alueen kantaväestö oli saanut haltuunsa puolet maastaan. Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat silloinkin Tshetsheniaa.

Stalin kosti tshetsheenien itsepintaisuuden karkottamalla hei­dät ja ingushien naapurikansan - muutaman muun Kaukasuk­sen kansan ohella - viimeistä lasta ja mummoa myöten Kes­ki-Aasiaan 1944. Tshetsheenejä syytettiin yhteistoiminnasta Saksan kanssa, mutta kyseessä oli raaka tapa päästä eroon kokonaisista kansoista ja sijoittaa niiden tilalle venäläisiä ja ukrainalaisia. Gruusialainen Stalin harjoitti Tshetsheniassa etnistä puhdistusta. Hän harjoitti samaa Krimillä, Inkerinmaalla ja Baltiassa sekä itäisessä Puolassa eli neuvostolaisittain sanottuna Länsi-Ukrainassa ja läntisellä Valko-Venäjällä.

Neuvostoviranomaiset aloittivat pakkokyydityksen sairaalla tavalla. He kutsuivat vuoristokylien asukkaat puna-armeijan vuosipäivän juhlaan kyliensä ja kaupunkiensa torille. Juhlan alettua väestölle luettiin karkotusmääräys ja toreille tulleet tsekistit, salaisen palvelun sotilaat ajoivat juhlapukeisen väen suoraan karkotusmatkalle. Talot ja tavarat jäivät venäläisille.

Tshetsheenejä lastattiin kylmiin vaunuihin noin 400 000. Heistä kuoli noin satatuhatta nälkään, janoon, kylmään ja tauteihin viikkoja kestäneellä matkalla Kazakstanin aroille. Siellä heistä kuoli toiset satatuhatta ennen kuin he pystyivät mukautumaan mannermaan talveen.

Joukkokarkotuksen välttäneet aloittivat sissisodan neuvos­tojoukkoja vastaan. Nyt Moskovassa kerrotaan, että viimeinen toisen maailmansodan lopulla vuorille siirtynyt tshetsheenisissi saarrettiin ja tapettiin 1967, yli kaksi vuosikym­mentä karkotuksen jälkeen. Hrutshev tuomitsi tshetsheenien karkotuksen kuuluisassa paljastuspuheessaan Stalinin rikoksista 20. puoluekokouksessa 1956. Nämä saivat tiedon salaisesta puheesta karkotuspaikoilleen. Odottamatta muodollista rehabilitointia, maineen puhdistamista, noin 25 000 tshetsheeniä ja ingusia lähti heti paluumatkalle kotimaahansa. Vuodenvaihteen 1956-1957 aikoihin Moskova rehabilitoi Kaukaasian viisi karkotettua kansakuntaa, tshetsheenit, ingusit, kalmukit, karatsait ja balkaarit. Heidän lakkautetut autonomiset tasavaltansa ja alueensa palautettiin taas kartalle.

Maineenpalautuksesta alkoi vaellus takaisin kotiin Kau­kasukselle. Siellä nousi uusia ongelmia talot vallanneiden venäläisten kanssa. Tapahtumat saivat synkimmän käänteen Groznyissa, jossa lukuisten mellakoiden jälkeen kesällä 1958 venäläiset asukkaat järjestivät kolme vuorokautta jatkuneen pogromin. He hyökkäsivät tshetsheenien kimppuun ja surmasivat näitä joukoittain. Puna-armeija tuli kaupunkiin vasta neljäntenä päivänä keskeyttämään verilöylyn, jonka järjestäjät olivat ottaneet iskulauseikseen huudot "Eläköön Stalinin kansallisuuspolitiikka" ja "Tshetsheenit ja ingusit pois Kaukasukselta".

Ingusit saivat lisärangaistuksen, kun Moskova lohkaisi heidän ikivanhasta asuinalueestaan Prigorodnyin piirin ja liitti sen Pohjois-Ossetian tasavaltaan vieraiden hallittavaksi. Alueesta alkoivat yhteenotot uudelleen 1992, jolloin Moskovan hyväksyvien silmien alla osseetit ryhtyivät karkottamaan asevoimin ja verenvuodatusta kaihtamatta kylissään asuvia inguseja.

Kirjailija Anatoli Pristavkin kertoo kirjassaan Yöpyi pilvi kultainen, miten väkeä kehotettiin Venäjällä 1944 matkusta­maan etelään Kaukasukselle ja ottamaan haltuunsa siellä olevat tyhjät valmiit talot ja hedelmälliset puutarhat, joilla satokin oli odottamassa korjaajia. Samalla tavalla väkeä kehotettiin hakeutumaan Suomelta otetun Karjalan kaupunkien ja kylien valmiisiin taloihin. Muuttajat ottivat vallattujen alueiden omaisuuden haltuunsa määrätietoisesti ja onnellisina siitä, ettei heidän itsensä tarvinnut tehdä mitään. Samoin venäläiset anastivat ja asuttivat Krimin, josta krimintataarit oli karkotettu härkävaunuissa Keski-Aasiaan. Krimintataareja lähetettiin matkaan 150 000 ja perille tuli kuukausia myöhemmin noin 100 000 henkeä.

Moskovassa ei historian puutteeseen ole vielä kehitetty radikaalia ratkaisua, jollaisen Jeltsin kehitti vapauden puutteeseen. Venäjän ravistautuessa Neuvostoliitosta syksyllä 1991 hän matkusti pitkin valtakuntaa ja sanoi Siperiassa: "Ottakaa vapautta niin paljon kuin tarvitsette!"

Siperiassa Saha (Jakutia), Uralin tienoilla Tatarstan ja Bashkortostan (Bashkiria) sekä Kaukasuksella Tshetshenia alkoivat ottaa vapautta. Tshetshenian liikehdintää johti kenraali Dzhohar Dudajev, joka oli komentanut strategisten ilmavoimien divisioonaa Tartossa Virossa. Hänellä oli ollut komennossaan ydinpommittajia vaikka koko maailman tuhoamiseen. Tämä kertoo, että hänet oli testeissä todettu hermonsa hallitsevaksi upseeriksi.

Dudajev hajotti klaanien suostumuksella neuvostoaikaisen korkeimman neuvoston ja määräsi presidentinvaalit sekä kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Tshetshenia äänesti itsenäisyyden puolesta ja presidentinvaaleissa se valitsi Dudajevin. Alue oli silloin osa Tshetsheno-Ingusetiaa. Ingusit torjuivat itsenäisyyden ja pitivät parempana pysyä Venäjän federaatiossa. He uskoivat - väärin kuten on käynyt ilmi - saavansa Moskovan tukea osseetteja vastaan. Alueet erosivat toisistaan ja määrittelivät summittaisen rajan. Stalin oli aikoinaan yhdistänyt ne omien periaatteittensa nojalla. Tshetshenia käytti Neuvostoliiton perustuslain pykälää, joka antoi liittovaltion osille ero-oikeuden.”[x]

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshet...

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #52

"Venäläisten monet vaikeudet alusmaissa johtuvat puuttu­vasta historian tuntemuksesta. Maan johto ja väestö eivät saaneet neuvostoaikana lukea kouluissa eikä koulujen ulko­puolellakaan oikeaa historiaa. "

Sama vaiva monessa muussa maassa. Usein tosiasiat paljastuvat vasta vuosikymmenien päästä kun arkistot aukeavat.

Ja tietenkin vaikuttaa sekin, että historia on pääosin ns. voittajien kirjoittamaa. Myös kirjoitusajankohta vaikuttaa: poliittisesti tarkoituksenmukainen historian tulkinta ei ole venäläisten yksin harrastama pahe.

Olli Bäckströmin kirja "Polttolunnaat", joka kertoo Euroopan 30-vuotisesta sodasta on mielestäni sikäli erinomainen kirja, että se tuo esiin selvästi sen, että sodan sisällä on aina meneillään monta eri sotaa, eri intressiryhmien toisiaan vastaan käymää sotaa.

Juhani Putkinen

Yrittäkää löytää niistä sinisillä linkeillä näytetyistä artikkeleistani edes yksi asiavirhe - ottakaa se haasteena.

Laitan tähän vielä tavalliset linkit esille:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Saraj...

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Saraj...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Hyvä kirjoitus! Vielä parempi oli seikkaperäinen kirjoitus Sarajevon laukauksista!

Juhani Putkinen

Kiitos Pertti.

Luitko siis artikkelini "Sarajevon laukauksista Ensimmäiseen Maailmansotaan"?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tulen lukemaan sen vielä tänä viikonloppuna!

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #25

Hyvä. Artikkelista löytyy sellaista tietoa, mitä minullakaan ei ollut ennen tätä Ensimmäinen Maailmansota-projektiani.

Historiasta löytyy suorastaan ällistyttäviä yksityiskohtia, joita syvän suomettumisen aikana ei olisi voinut kuvitellakaan näkevänsä Suomen mediassa.

Suomettumisen aikaan mediassa rummutettiin, että Saksa oli syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan maan päällä - Venäjä raukka sen sijaan mukamasten puhdas pulmunen, jota ahdisteltiin. :)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #28

Ainoa reunahuomautus ko. kirjoitukseesi on se, että Venäjän yksi päätavoite ensimmäisen maailmansodan alussa oli marssia Itä-Preussista Berliiniin. Tämä estettiin sitten saksalaisten toimesta mm. Tannebergin taisteluissa. Tässä on syy siihen, miksi Venäjä keskitti niin paljon joukkoja Itä-Preussiin. Näin on ainakin Mannerheimin mukaan. Tietenkin Dardanellit ja Bospor olivat Venäjän strategisia tavoitteita.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #32

Pertti: "Venäjän yksi päätavoite ensimmäisen maailmansodan alussa oli marssia Itä-Preussista Berliiniin. Tämä estettiin sitten saksalaisten toimesta mm. Tannebergin taisteluissa."

Olet aivan oikeassa Pertti. Jonkun kaupungin valtaaminen on kuitenkin vain taktisen tason tavoite. Kerroin artikkelissani, että Venäjän tavoitteena oli tuhota Saksa ja Itävalta-Unkari - se Berliini alistuu tälle tavoitteelle.

Tulen kirjoittamaan erikseen artikkelin Tannenbergin taistelusta.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #34

Lukuisien sotapäälliköiden suuri vika on juuri siinä, että ovat tuijottaneet silmät tapilla juuri jonkun merkittävän kaupungin valloittamiseen ja unohtaneet päätavoitteen - vihollisen joukkojen tuhoamisen. Ne kaupungit sitten putoavat kuin kypsä hedelmä kun päätavoite on saavutettu.

Esimerkiksi vuonna 1941 kun Venäjä oli aloittanut Jatkosodan Suomea vastaan ja Suomi vapautti Venäjän miehittämänä olevia Suomen alueita tapahtui tällaisia virheitä. Vaikkapa Sortavala veti puoleenssa niin, että unohdettiin päätavoite tuhota vihollisen joukot joista pääsi suuri osa karkuun sen kaupungin tuijottamisen vuoksi.

Päinvastoin Viipurin vapautuksen tapauksessa pidettiin Venäjän joukkojen tuhoaminen kirkkaana mielessä ja tuhottiin suuri joukko vihollisen yhtymiä joten Viipuri putosi syliin ilman taistelua - sekä oli tie vapaana vaikka valloittamaan Pietaria (jos Marski olisi antanut luvan edetä).

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Maailmansotiin syyllisiä ovat naiset. Eikä ainoastaan venäläiset.
Rouvat keisareille ryssänmaalle useimmiten hankittiin Euroopasta ja pitihän tsaarin näyttää siipalleen, kuka on miesten mies.

Juhani Putkinen

Enpä tiedä Jarmo. Artikkeleideni mukaan Venäjän keisari ei ollut erityisen haukka - souti ja huopasi edestakaisin tehdäkkö vai eikö tehdä yleinen liikekannallepano, jonka tiedettiin johtavan suursotaan. Hänen alapuolellaan sen sijaan oli suorastaan "sotapuolue", joka väen väkisin halusi saada aikaan sodan.

En tiedä millainen rooli oli juuri kyseisellä keisarinnalla.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

No, noin yleisesti eikä vaan venäjän. Naiset meiltä miehiltä näyttöjä vaatii, kaikilla tasoilla.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #27

Toisaalta esimerkiksi Maggie Thatcher ja Golda Meir taisivat olla enemmän "miehiä" kuin monet kaksilahkeiset.

Juhani Putkinen

Mielenkiintoinen on myös Euroopan silloisten hallitsijoiden sukulaisuussuhteet toisiinsa - esimerkiksi Venäjän ja Englannin hallitsijat olivat keskenään serkuksia.

Juhani Putkinen

Tänään ei taida yksikään läntisten demokratioiden johdossa oleva henkilö olla Putinin sukulainen? Tai jos olisikin, niin ei taitaisi myöntää sitä.

No, Ranskan johtajissa taitaa olla jälleen samanhenkistä porukkaa kun aikovat edelleen luovuttaa nimenomaan hyökkäyssotaan tarkoitettuja maihinnousualuksia/helikopteritukialuksia Mistral Venäjälle - vaikka Venäjä käy parhaillaan imperialistista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Niin Putkinen. Empä tiedä, onko älykästä, että esimerkiksi suomalaisia lähetetään Ranskan pyynnöstä keskiafrikkaan vanhoja bisneksiään paikkaamaan.
Ainakaan minä en halua kuulua moiseen Euroopan unioniin.
Miksi tuupovaaralaisen pitää maksaa ranskalaisen ja keskiafrikkalaisen velkoja?

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #30

Jarmo: "Empä tiedä, onko älykästä, että esimerkiksi suomalaisia lähetetään Ranskan pyynnöstä keskiafrikkaan vanhoja bisneksiään paikkaamaan."

Olen samaa mieltä kaanssasi - Suomen ei pitäisi lähettää Afrikkaan ensimmäistäkään suomalaista sotilasta.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

It takes two to tango.

Jos Jaroslav Hašekin kirjassa on siteeksikään todellisuuspohjaa, niin Itävalta-Unkarin ei olisi kannattanut ryhtyä minkäänlaisiin sodanjulistuksiin. Eikä varsinkaan saksalaisten tukea heitä.

Juhani Putkinen

Juho: "Itävalta-Unkarin ei olisi kannattanut ryhtyä minkäänlaisiin sodanjulistuksiin."

Meiltä se on vain jälkiviisautta, mutta myös aikalaisten piirissä oli tällaisia ajatuksia - esimerkiksi, että Itävallan olisi kannattanut vaikkapa vain pommittaa tykistöllä Belgradia kostoksi Frans Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sophien salamurhasta.

Oleellista on kuitenkin huomata, että Venäjä halusi saada aikaan suursodan - jos Itävalta-Unkari ei olisi provosoitunut, niin Venäjä olisi keksinyt jotakin muuta.

Huomattakoon vielä, että serbien mielestä juuri maltillinen Frans Ferdinand piti murhata - muuten sotaa ei saada aikaiseksi.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tarjotaan nyt sitten tähänkin kaikille sotaintoilijoille (vaikka tiedänkin, että tasan hukkaan menee):
http://www.suomenmaa.fi/kolmossivu/toisinajattelij...

"Sodassa kun käy aina hullusti."

JK. Olisi minulla ratkaisukin näihin sotaongelmiin. Se ei vain sovi näille sodasta päättäville, joiden on tärkeää olla siellä taustalla johtamassa sotatoimia.

Juhani Putkinen

Suomettuneessa historiankirjoituksessa annetaan ymmärtää, että Itävallan kruununperijä Frans Ferdinandin murha olisi ollut vain "serbinationalisti Gavrilo Principin" työtä - ja "unohdetaan" laaja salaliitto, josta vähintäänkin tiesivät Serbian ja Venäjän johto.

Lukekaa artikkelini Sarajevon laukaukset.

Juhani Putkinen

Kun länsimaat katsoivat läpi sormien imperialistisen Venäjän hyökkäyksiä Tshetsheniaan ja maan miehitystä niin se tietenkin rohkaisi Venäjää hyökkäämään Georgian kimppuun.

Kun länsimaat katsoivat läpi sormien imperialistisen Venäjän hyökkäyksiä Georgiaan ja maan maakuntien miehitystä niin se tietenkin rohkaisi Venäjää hyökkäämään Ukrainan kimppuun.

Jos länsimaat katsovat läpi sormien imperialistisen Venäjän hyökkäyksiä Krimille ja Ukrainan alueen miehitystä niin se tietenkin rohkaisee Venäjää hyökkäämään lopunkin Ukrainan kimppuun. Jne., jne.

Venäjä ei välitä puheista ja sanktioista - Venäjä ymmärtää vain raakaa voimaa.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Juhani Putkinen

Kaikella kunnioituksella tutkimusintoasi kohtaan, johtopäätelmäsi eivät pidä paikkaansa tosiasioiden kanssa.
Tutkijalle on ensiarvoisen tärkeää pysyä totuudessa, sillä subjektiiviset näkökulmat vesittävät hyvätkin pyrkimykset.

Kuriositeetin vuoksi liitän tähän kommenttiini linkin, joka ehkä antaa sinulle ja muillekin hieman ajattelemisen aihetta.

Oheisesta linkistä löytyy erään varsin huomattavan suomalaisen sotilashenkilön ansioluettelo hänen ensimmäisen maailmansodan aikaisista toimistaan Saksan ja Itävallan rintamilla Venäjän armeijan komentotehtävissä.

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=269

Juhani Putkinen

"johtopäätelmäsi eivät pidä paikkaansa tosiasioiden kanssa."

Luitko ne artikkelini:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Saraj...

ja:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Saraj...

Niissä mm. Cambridgen yliopiston modernin historian professori antaa tosiasioita roppakaupalla.

Kaikki tosiasiat eivät toki satu yhteen suomettuneen historiankirjoituksen kanssa, mutta vika ei ole tosiasioissa vaan suomettumisessa (Venäjänpelossa).

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Suomalainen historiantutkimus on korkeatasoista ja kestää kansainvälisen vertailun.

Joistakin asioista meillä on kyllä vaiettu, kuten esimerkiksi C.G.E.Mannerheimin toiminnasta keisarillisen Venäjän armeijassa, josta ylempänä oleva linkkini sisältää pelkistetyn yhteenvedon.

Tässä tuon linkin kohta, joka kertoo osan Mannerheimin toiminnasta ensimmäissä maailmansodassa:

"Mannerheim määrättiin 3.3.1915 vt. komentajaksi 12. ratsuväkidivisioonaan, jota hän johti 2. ratsuväkiarmeijakunnan sekä myöhemmin 33. jalkaväkiarmeijakunnan osana puolustustaisteluissa Dnestr- ja Prutjokien alueella keväällä 1915. Hänet vakinaistettiin 12.6.1915 12. ratsuväkidivisioonan komentajaksi. Tämän jälkeen hän suojasi joukkoineen 11. jalkaväkiarmeijakunnan vetäytymistä Dnestrin alueelta ja puolusti Strypajoen linnoitettuja asemia toimiessaan heinäkuussa 2. ratsuväkiarmeijakunnan va. komentajana. Syksyllä 1915 Mannerheim divisioonineen osallistui puolustustaisteluihin Bessarabiassa. Talvella 1915 - 1916 hänen divisioonansa oli mukana kenraali D. G. Stšerbatšovin komentaman 7. armeijan operaatioissa Podoliassa Ukrainassa. Keväällä 1916 Mannerheimin divisioona osallistui 8. armeijakunnan läpimurtoon Luzkin puolustuslinjan kautta ja johti armeijan rintaman etupuolella etenemistä Kowelia kohti. Kesällä 1916 Mannerheim puolusti venäläisasemia muun muassa Wolan alueella."

Mannerheim ei pelännyt venäläisiä, ei keisarivallan aikana, eikä toisessa maailmansodassakaan. Hänellä oli Venäjään ja venäläisiin realistinen ja asiallinen suhde. Kommunistivaltaan ja bolshevikeihin hän kuitenkin suhtautui torjuvasti. Siitä juhtuen hän ei myöskään, aivan oikeutetusti, tuntenut sympatiaa suomalaisia punikkeja kohtaankaan.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #44

"Joistakin asioista meillä on kyllä vaiettu, kuten esimerkiksi C.G.E.Mannerheimin toiminnasta keisarillisen Venäjän armeijassa"

Miten niin vaiettu? Puhut paskaa. Mannerheim on itse kertonut asiasta hyvin laajasti omissa muistelmissaan, eikä asiaa ole unohdetttu muissakaan Mannerheimia käsittelevissä teoksissa, joita minulla on lukuisia kirjahyllyissäni.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #44

"Suomalainen historiantutkimus on korkeatasoista ja kestää kansainvälisen vertailun."

Ja paskan marjat. Jatkosodan jälkeen ilmestynyt hitoriankirjoitus on yleisesti ottaen erittäin suomettunutta - toki poikkeuksiakin on.

Esimerkiksi on haluttu aktiivisesti "unohtaa" koko Vapaussota Venäjää vastaan vuonna 1918. Talvisodasta on yritetty syyttää Suomea ja esimerkiksi systemaattisesti "unohdettu" kertoa, että Venäjä nimenomaan rikkoi törkeästi Suomen ja Venäjän välillä voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, Sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, sekä allekirjoittamaansa YKn edeltäjän kansainliiton peruskirjaa. Jatkosodasta valehdellaan yleisesti Suomi aloittajaksi, vaikka todellisuudessa Venäjä hyökkäsi ensin Suomen kimppuun. Se kaikki on suomettumista ja valehtelemista - eikä suinkaan korkeatasoista.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen Vastaus kommenttiin #46

Suomen sisällissotaa, eikä sen vapaussotaulottuvuutta ole mitenkään unohdettu.
Varsinkin Tarja Halosen presidenttikaudella punakapinallisten menettelyä on kyllä monin tavoin yritetty poliittisesti selitellä ja heidän mainettaan puhdistaa. Punikkeja ei kuitenkaan saa valkoisiksi - valtaosa heistä oli isänmaanpettureita.

Talvisodasta ja sen syistä kirjoiteltiin Kekkosvallan pahimpana rähmälläänoloaikana kaikenlaista soopaa.
Tosiasiat on kuitenkin virallisessa suomalaisessa historiantutkimuksessa todettu aivan selvästi: Neuvostoliitto rikkoi räikeästi luettelemiasi sopimuksia ja lavasti sodan aloituksen muka Suomen syyksi.

Pitää muistaa, että poliittinen propaganta ja historiantutkimus ovat tyystin eri asioita. Aikanaan, joskus vieläkin, kuulee esimerkiksi hoettavan typerää selitystä, että Lenin olisi muka lahjoittanut Suomelle itsenäisyyden.

Mannerheimin toiminnasta keisarillisessa Venäjän armeijassa ja tsaarin hovin vaikutuspiirissä on toki runsaasti dokumentaatiota, myös Mannerheimin itsensä kirjoittamana.
Tuota ajanjaksoa, joka on erittäin tärkeä Suomen historian ja Mannerheimin henkilöhistorian kannalta, on kuitenkin Suomessa ajoittain hyssytelty aivan tarpeettomasti oikeiston toimesta.

Juhani Putkinen Vastaus kommenttiin #48

"Tosiasiat on kuitenkin virallisessa suomalaisessa historiantutkimuksessa todettu aivan selvästi: Neuvostoliitto rikkoi räikeästi luettelemiasi sopimuksia ja lavasti sodan aloituksen muka Suomen syyksi."

Teeppä suora lainaus ja anna tarkka lähdeviite. Tähän mennessä en ole löytänyt sellaista muualta kuin omista kirjoituksistani.

Yleensä se historiallinen totuus on kuitattu suunnilleen tällaisella väitteellä: "Neuvostoliitto sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ... ja sotatoimet alkoivat 30.11.1939."

Se väite on selvä valhe, sillä hyökkäämättömyyssopimusta ei voinut noin vain irtisanoa ja sitten heti hyökätä. Hyökkäämättömyyssopimuksen oli sovittu olevan voimassa vuoden 1945 loppuun.

Toimituksen poiminnat