Nyt se on sitten luettu - Jarmo Nieminen
Uuden Suomen blogisti everstiluutnantti Jarmo Nieminen on toimittanut kirjan Taavetti Heikkinen Rintaman poliisi.
Niemisen toimittama kirja perustuu 11.Divisioonan esikunnan yhteydessä toimineen poliisin, päämajan alaisen valvontaupseerin, reserviluutnantti Taavetti Heikkisen sotapäiväkirjaan Jatkosodan lähes koko ajalta, paitsi kesän 1944 taistelut, jolloin Heikkinen oli jo Mikkelissä.
Erityisen ansiokasta kirjassa on, että Jarmo esittää päiväkirjan mahdollisimman autenttisena - sensuroimatta esim. sanaa "ryssä" tai edes Heikkisen kirjoittamaa "saatanan ryssä", tai ryssistä käytettyjä nimityksiä "saatanan koirat" ja "siat". Autenttinen on autenttista ja sensurointi on valhetta.
Tällainen juuri tapahtumien aikana kirjoitettu on erittäin arvokasta - vaikka onkin vain yhden reserviluutnantin näkemyksiä ja tuntemuksia, mutta se on juuri hänen tuntojaan tapahtumahetkellä eikä esimerkiksi muistelua vuosikymmeniä myöhemmin. Tietenkin se myöhempikin muistelu on arvokasta ja tärkeää, mutta aika vie tarkkuuden ja tuo virheitä. Helposti sekoittuu fakta ja fiktio.
Everstiluutnantti Nieminen on ansiokkaasti lisännyt viitteitä antaen lisätietoja mm. henkilöistä, yhtymistä ja joukko-osastoista. Viitteet eivät häiritse varsinaista päiväkirjan sisältöä, mutta halukkaat saavat helposti selvennystä ja/tai lisätietoja. Viitteet ovat nähdäkseni täyttä asiaa, vaikka itse olisin ehkä kertonut jostakin asiasta hieman toisin tai enemmän.
Liitteeksi Jarmo on kirjoittanut
yleisesityksen 11.D sotatiestä. Sekin on ihan hyvä - voisi
melkein luulla, että Jarmo olisi sotahistorioitsija ja
kirjoittanut jotakin muutakin kuin US:n blogiin "lumisodista"
Helsingissä. 
Päiväkirjallakaan ei kuitenkaan ole ehdotonta todistusarvoa. Otan esimerkiksi miten Taavetti Heikkinen on kirjoittanut kolmeen eri kertaan 22.6.1941 yön tapahtumista Lappeenrannassa.
Ensin sivulla 24: 22.6.1941
"Ikimuistettava päivä, jolloin Saksa aloitti ryssän piiskaamisen. Yöllä kello 2.30 lensi useita pommikoneita Lappeenrannan yli ryssän puolelle ja sitten takaisin; mahtoi siellä "vanja parahtaa", kuten Eka Järveläinen sanoo, - - "
Sitten sivulla 177: 22.6.42
"Tänään on Saksan-Ryssän sodan alkamisen vuosipäivä. Muistanpa hyvin kun olin klo 2.15 tienoissa tänään vuosi takaperin Lappeenrannan meijerirakennuksen katolla sen alkamisen todistajana. Joukko Stuka-koneita lensi itään ja jonkun tunnin kuluttua takaisin."
Ja sivulla 237: 22.6.43
"Tänään kaksi vuotta sitten alkoi sota. Aamuyöllä Stukat mennä jyrräsivät Lappeenrannan pohjoispuolitse rajan yli ja viipyivät matkallaan tunnin. Ryssät ampuivat niitä. Seurasimme Lappeenrannan meijeritalon katolta ja totesimme myrskyn puhjenneen."
------------
Pommikoneita on voinut hyvinkin lentää, mutta pommittivatko ne jotakin kohdetta Venäjän puolella on jo ihan eri asia. On voinut olla toiveajattelua - ryssänvihassa. Esimerkiksi tiedustelulentoja lennettiin molempiin suuntiin.
Stuka taas tarkoittaa yksimoottorista legendaarista syöksypommittajaa Ju-87. On erittäin epätodennäköistä, että sellaisia olisi lentänyt Lappeenrannan ylitse 22.6.1941. Ainakaan siitä ei ole olemassa mitään todisteita. Mistä ne olisivat startanneet lennolleen ja minne laskeutuneet. Toimintamatka oli noin 500 km. 25.6.1941 iltapäivällä Suomen alueelta pommitettiin Stukilla Muurmannin rataa, mutta 22.6.???
"sitten takaisin" - "jonkun tunnin" - " viipyivät matkallaan tunnin". Näin se tarina muuttuu joka vuosi.
--------
Joka tapauksessa Jarmo Nieminen on tehnyt "sotahistoriallisen urotyön" toimittaessaan tämän kirjan. Kiitos Jarmo! Suosittelen kirjaa lämpimästi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Heikkinen on kirjoittanut kolmeen eri kertaan 22.6.1941 yön tapahtumista Lappeenrannassa."
Minä kun en osaa kun numerot niin osui silmään tällainen;
22.6.1941, 22.6.42, 22.6.43
Eli eikös nuo ole eri vuosina.
Minusta mainitut kolme siteerausta eivät mitenkään oleellisesti poikkea toisistaan. Ilmaisu "jonkun tunnin" puhekielen omaisessa ilmaisussa tarkoittaa "noin tunnin". Tarkoittaessaan muutamia tunteja olisi kouluja käynyt mies luultavasti käyttänyt ilmaisua "jonkin tunnin" eikä "jonkun tunnin" etenkin kun oli poliisin toimessaan tottunut pöytäkirjoja laatiessaan pikkutarkkuuteen yksityiskohdissa.
Tiedustelulentoja olisi tuskin lennetty Stuka-koneilla ja usean koneen muodostelmassa myös takaisin päin.
Taavetti Heikkinen näki useiden pommikoneiden muodostelman lentävän Venäjälle ja palaavan muodostelmassa. Hän myös näki venäläisten tulittavan niitä.
Jos Heikkinen vain kuvitteli tämän kaiken ei koko kirjalle voi kovin suurta arvoa antaa.
Pidän selvänä että Heikkinen näki eikä kuvitellut.
Taavetti käytti ryssistä ilmaisua "saatanan koira ja siat".
Se oli autenttista ja totta, mitä sitä muuttelemaan.
Olen oppinut että everstiluuntnanttitasolla on fiksua ymmärtämystä sodan aikaisesta katkeruudesta, mitä Taavetti Heikkinen koki.
Tälläistä dokumenttia mielellään lukee, kiitos tekijälle.
Vähän oudolta kuulostaa. Oulusta kyllä lensivät Stukat Kiestinkiin päin useinkin. Ellei Heikkinen sitten kutsu Stukaksi Ju-88 koneita, joista tuota nimitystä myös joskus Saksassa käytettiin. Ju-88 oli syöksypommittaja.
Kiitos Jussile kirjan napakasta arvioinnista. Sinussahan on tällaistäkin vikaa. Hienoa. Kiitos.
Heikkinen näki 22.6. yöllä Kronstadtiin matkalla olleet saksalaiset Ju-88-koneet. Ne tulivat Suomen ilmatilaan Hangon länsipuolelta lensivät Salpausselän suunnassa Utin yli Lappeenranna tasalle, josta kääntyivät itää. Ja sinnehän ne miinat huitaisivat. Paluumatkalla pyshädyttiin saksalaiselle tankkausasemalle Uttiin ja siitä matka jatkui aamutunteina takaisin Köninngsbergiin.
Heikkiselle tapaus aiheutti niin suurta iloa, että hän muisti sen kirjoittaa myöhemminkin hänelle tärkeänä sodan syttymisen vuosipäivänä.
"Sunnuntai 22.6.41
Ikimuistettava päivä, jolloin Saksa aloitti ryssän piiskaamisen. Yöllä
kello 2.30 lensi useita pommikoneita Lappeenrannan yli ryssän puolelle
ja sitten takaisin; mahtoi siellä ”Vanja parahtaa”, kuten Eka Järveläinen sanoo."
Tuolla on lisää tarinaa aiheesta: http://areena.yle.fi/audio/1613420 .
Miinoituslennossa ei ole enää epäselvyyksiä. Pentti Manninen, http://www.kolumbus.fi/sil/, Suomen ilmailuhistoriallisen lehden päätoimittaja on tehnyt arkistotutkimuksen asiasta. Tulokset löytyy viime vuoden viimeisestä numerosta. Ohessa lennosta lyhyt tiivistelmäni:
"22.6.1941 lensi Königsbergistä Etelä-Suomen ilmatilan kautta reittiä Salo - Lohja - Utti - Lappeenranta - Vuoksen suunta - (Terijoki - Kronstadt) 12 saksalaista Junkers JU 88 -pommikonetta miinoittamaan Kronstadtin meriväyliä ja Vienanmeren kanavaa. Suomalaiset ilmavalvontayksiköt näkivät koneet mm. Utissa klo 02.00, Luumäellä klo 02.01-02.27 ja Lemillä klo 02.00-02.25. Taavetti Heikkisen havainto 02.30 sopii edellisiin erinomaisesti.
Paluulennnolla koneet tankattiin Utin lentokentällä. Ensimmäiset koneet laskeutuivat 03.15 ja viimeiset 03.50. Koneet jatkoivat paluumatkaansa Utista 05.30 alkaen.
Edellä oleva tieto on ilmailuhistorioitsija Pentti Mannisen seikkaperäiseen tutkimuksen tulos saksalaisten miinoituslennosta. Tiedot perustuvat saksalaisiin, suomalaisiin ja myös venäläisiin arkistolähteisiin. Mannnisen tutkimustulos on luotettava. Tutkimus on toistettavissa ja lähteet ovat osoitettavissa. Lähdekritiikki tutkijalla on jo aiemmissa tutkimuksissa osoitettu. Onneksi olkoon Pentti Manninen, olet selvittänyt yhden Suomen sotahistoriaan liittyvän tabun.
Jos Taavetti Heikkisen päiväkirjat olisi julkaistu vaikkapa viime vuonna, hänen havaintonsa saksalaisista 22.6.1941 olisi aiheuttanut lähinnä kummastusta siitä, mitä hän oli oikeasti nähnyt. Nyt tieto vain vahvistaa tutkimustulosta, ollen tietenkin siksi arvokas."
Sen verran vielä palaan, että toki Ju-87-konetta kutsuttiin pääsääntöisesti Stukaksi, eli suomeksi syöksypommittajaksi, mutta nimitystä kyllä toisinaan käytettiin Saksassa myös Ju-88 koneesta, sitä kutsuttiin "Isoksi Stukaksi", mikä kirjallisesti on myös oikein. Minulla on tonnikaupalla kirjallisuutta Luftwaffesta, ja netistäkin löytyy mainintoja.
Suomalaiset käyttivät Ju-88-konetta myös pystypommitukseen, kunnes pystypommituksista luovuttiin siivissä ilmenneen väsymismurtumien takia.
Yritän vain etsiä Heikkisen logiikkaa tässä, ei sen kummempaa.
Sitä en ole väittänytkään, että Oulun Stukat olisivat lentäneet Lappeenrannan yli, kunhan mainitsin että Oulusta lennettiin Kiestinkiin, mikä ei sekään ollut aivan lyhyt keikka. Näistä lennoista kertoo muiden lähteiden lisäksi monta kertaa Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan.
Kyllä sinun on nyt Jussi uskottava, että kyseinen pommituslento tehtiin Suomen kautta, mutta ei sinun määritelmiesi mukaan Suomen kentiltä. Uttia käytettiin vasta paluumatkalla. Professori Ohto Manninen on tarkastanut ja verranut Pentti Mannisen tiedot. Oikeita ovat. Mitä Erviin tulee, niin sen ovat molemmat Manniset ratkaisseet myös samalla tavoin. Hommaa nuo lehdet. Niissä on meneillään 3-osainen kirjoitussarja saksalaisten miinahyökkäyksestä.
Jussille: Luftflotte-asia tuli aikoinaan esille myös KareliaForumissa, jonne siteerasin yhäkin netin arkistosta löytyvän sivun http://www.oocities.com/finnmilpge/fmpg_lw_lfl1.html (copyright Harri Anttonen) tietoja: ”at 3:05 am on 22.6. 14 Junkers Ju 88A-5 bombers of Kampfgruppe 806 reinforced with four planes of Kette 1. Staffel / Küstenfliegergruppe 506 (Ke.1./Kü.Fl.Gr.506) flew from East Prussia and mined the passages from Kronstadt naval base west from Leningrad using heavy BM 1000 mine-bombs (2 mines / plane). Soviet anti-aircraft guns didn't shoot attacking planes.
On 22.6.1941 another German bomber formation (either from KG 1, KG 76 or KG 77) of I. Fliegerkorps (Commander Generalleutnant Helmuth Förster) with Junkers Ju 88A-1/A-5 planes flew through the Finnish airspace and attacked against the Canal of Ladoga and Sea Channel of Leningrad - Kronstadt. The city of Leningrad was not bombed during these initial missions and all targets were military ones.
After completing their missions all about 50 German bombers directed to Utti airbase where they were refuelled and continued back to their home bases in East Prussia.”
Mitä mieltä olet näiden sivulla olevien tietojen luotettavuudesta?
Kiitos Juhanille napakasta kirja-arvostelusta. Joulupukki melkein toi tuon kirjan minulle mutta melkein. Sain toisen kirjan kuitenkin pukilta tai oikeastaan asepalveluksensa äskettäin hienosti suorittaneelta pojaltani. Jarmon kirja on hankintalistalla. Mutta ensin täytyy käydä läpi tuo Mosierin kirja ("Deathride") ja siinä sitä onkin työtä kun ei tuo englanninkieli ole aivan loistava joskin suhteellisen hyvin hallussa luetun osalta kuitenkin. Onneksi on tuo nettisanakirja ulottuvilla.
Noista Taavetin päiväkirjamerkinnöistä Juhani teki tärkeän havainnon. Niihin ei todellakaan kannata sokeasti luottaa. Niiden perusteella ei siis tutkimuksellisesti voi vielä tehdä lopullisia johtopäätöksiä mihinkään suuntaan ellei muu lähdemateriaali sitä tue. Vielä monumentaalisempi munaus tehdään jos käydään haastattelumatrikkelien kautta vetämään historinatutkimuksessa mutkia suoriksi, kuten Heikki Ylikangas on viime vuosina tehnyt. Muistelutiedot ovat viheliäisempiä tapoja kävellä hyllävälle suolle. Jos niihin luottaisi niin, Kajaanin kuuluisan Alkoin ryösti sotatalvena Raappanan divisioonaan kuulunut porukka. Kyseessä oli kuitenkin - kuten tiedämme - Vihman divisioonan miehet.
Jotkut veteraanit eivät enää muista, ymmärrettävää kyllä, edes tarkalleen millä rintamalohkolla he vaikkapa viimeisenä sotakesänä sotivat. Tässä suhteessa tutkijoiden latu on jo ummessa. Kompassin neulan pitää sojottaa siten arkistoihin. Eipä silti, kyllä esim. Kansa Taisteli lehden historia palvelee myös omalta osaltaan tutkimusta. Mutta tarkkana saadaan olla. Ihmisen muisti saattaa jo vuorokauden sisällä tehdä yllättäviä tepposia, kuinka sitten vuosikymmenien aikana.

Kommentoi 35 kommenttia