*

Jussilta Uutisia ja tietoa

Eversti Hjalmar Siilasvuo Talvisodassa - sankari vaiko ei

Olen aiemmin kirjoittanut artikkelin Suomussalmen ja Raatteen mokat. Jo aiemmin totesin siinä artikkelissa, että "Talvisodan historiassa yleensä kiitetään eversti Hjalmar Siilasvuota Suomussalmen ja Raatteen tien voitoista. Minusta Siilasvuo olisi kuitenkin pitänyt haukkua pystyyn Suomussalmen voiton vuoksi."


Luin huolella lävitse dosentti Pasi Tuunaisen tutkimuksen 9. Divisioonan johtamisesta. Se on julkaistu vuonna 2010 nimellä tahtojen taisto (nimenomaan pienillä kirjaimilla).

Tuunainenkin tuo esiin tutkimuksessaan samoja virheitä kuin minä - että vihollisia päästettiin pakenemaan melkoisia määriä, vaikka vihollisdivisioonat (163.D ja 44.D) olisi pitänyt tuhota. Olen nyt täydentänyt sitä vanhaa artikkeliani joillakin Tuunaisen esiin tuomilla seikoilla. Kopioin erään pätkän tähän, parasta olisi tietysti lukea koko artikkeli karttoineen ja lähdeviitteineen:

Sotatoimien johto

9.D komentajana toimi eversti Hjalmar Siilasvuo. Hänen esimiehensä oli Pohjois-Suomen Ryhmän (armeijakunnan esikuntaa vastaava elin) komentaja kenraalimajuri Tuompo. 9.D esikuntapäällikkönä toimi kapteeni Alpo Marttinen (myöhempi eversti ja Mannerheimristin ritari sekä vielä USAn armeijan eversti). Samaan taisteluun osallistuvan naapuriyhtymän Ryhmä Suden komentajana toimi everstiluutnantti Susitaival.

Dosentti Pasi Tuunainen on tutkinut eri johtajien vaikutusta 9.D sotatoimiin Suomussalmella ja Kuusamossa, kirjassaan Tahtojen taisto. Tuunaisen tutkimus vahvistaa päätelmiäni Siilasvuon virheistä, mutta tuo lisävalaistusta johtamiseen.

Varovainen Siilasvuo olisi ilman aktiivista Marttista möhlinyt vieläkin enemmän. Marttinen olisi ollut aktiivisempi ottaen myös enemmän riskejä. ”Marttinen oli esimerkiksi 27. joulukuuta Hulkonniemessä tutustumassa tilanteeseen. Hän pyysi puhelimitse Siilasvuolta lupaa käyttää Lassilan pataljoonaa eli Jalkaväkirykmentti 27:n I Pataljoonaa painopistesuunnassa 163. Divisioonaa vastaan. Pyyntönsä hän perusteli tuntemuksellaan, että vihollisen vastarinta oli murtumaisillaan. »Omat joukot saivat lämmintä ruokaa. Kaikki mahdollisuudet olivat olemassa täydentää menestystä.» Toisin kuin Karin pataljoonan tapauksessa Hulkonniemessä kaksi viikkoa aikaisemmin Siilasvuo ei nyt taipunutkaan, koska Lassilan pataljoona oli divisioonan ainoa reservi. Komentaja käski esikuntapäällikkönsä takaisin esikuntaan, jossa tämä yritti uudelleen selostaa tilannetta ja vakuuttaa ratkaisun olevan käsillä. Vastauksenaan Siilasvuo käskikin yllättäen yhdeksän maissa illalla, että joukot oli vedettävä kilometri taaksepäin. Marttinen oli tiukasti eri mieltä, minkä vuoksi hän otti puhelimella yhteyttä majuri Kariin ja Pataljoona Mankosen komentajaan kapteeni Reino Mankoseen. Molemmat komentajat olivat Marttisen kannalla. Sitä paitsi he eivät olisi edes kyenneet toteuttamaan Siilasvuon [typerää - jp] käskyä ilman suuria vaikeuksia. Kolmikko sopi keskenään, että yöllä pidetään saavutetut asemat ja aamulla jatketaan hyökkäystä. Siilasvuo tuli tuntia myöhemmin Marttisen huoneeseen ja kysyi, oliko tämä välittänyt käskyn. Marttisen vastattua kielteisesti Siilasvuo suuttui ja uudisti käskynsä. Marttinen ei omien sanojensa mukaan välittänyt käskyä »toisenkaan kehotuksen jälkeen, koska se oli järjetön». Aamulla 28. joulukuuta 163. Divisioonan joukot alkoivat yllättäen irtautua. Siinä vaiheessa Siilasvuo käski hyökätä voimakkaasti »maalla, merellä ja ilmassa», mutta Marttisen mukaan se ei enää auttanut ja 163. Divisioona pääsi vetäytymään lähes häiriöttä ja esteettömästi.”[xix]

”Joulukuun 28. päivänä aamulla Marttinen pyrki vaikuttamaan komentajaansa ehdottamalla tälle painokkaasti, että Lassilan pataljoona tulisi heittää tuleen sulkemaan saartorengas. Siilasvuo ei antanut lupaa tähän”[xx]. !!!

”Marttinen kertoo esimiehensä [Siilasvuon - jp] olleen liian varovainen ja teoreettisuuteen taipuvainen doktrinääri.”[xxi]

Everstiluutnantti Susitaipaleelle ei kerrottu Siilasvuon hyökkäyssuunnan muutoksesta. Susitaival luuli Siilasvuon hyökkäävän idästä, joka olisi katkaissut pakotien. Siten kenraalimajuri Tuompo on osasyyllinen ryssien paon onnistumiseen.[xxii]

163.D:n tuhoaminen olisi voinut onnistua paremmin jos Tuompo olisi koordinoinut tiiviimmin alajohtoportaidensa yhteistoimintaa.[xxiii]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Kalle Virtanen

Mitä mieltä olet muusta sodanjohdosta, eli mikä oli Mannerheimin ja muiden osaaminen. Otsikkoosi kommentoisin, että kyllä se Siilasvuo oli sankari, kuten muutkin rintamalla. Sankaritkin saattaa töpeksiä.

Juhani Putkinen

Kalle: "Sankaritkin saattaa töpeksiä."

Tietenkin.

Minusta ongelma on siinä, että Siilasvuo on itse mm. kirjoissaan nostanut itsensä sankariksi, eikä ole tunnustanut, että esikuntapäällikkö Marttinen on ollut avainasemassa voittoja saavutettaessa, eikä myöskään selviä mokiaan.

Suosittelen lämpimästi dosentti Tuunaisen kirjaa, jossa hän tarkastelee operaatioiden johtamista.

Juhani Putkinen

Kalle: "Mitä mieltä olet muusta sodanjohdosta, eli mikä oli Mannerheimin ja muiden osaaminen."

Olen haukkunut esimerkiksi kenraaliluutnantti Laatikaisen Jatkosodan osalta ihan perusteellisesti sanoen, että hänet olisi pitänyt pistää teloituskomennuskunnan eteen.

Marsalkka Mannerheimiin en halua ottaa kantaa, sillä en ole häneen ja hänen johtamiseensa erikseen syventynyt, enkä siitä kirjoittanut. Toki olen lukenut lukemattomia kirjoja Marskiin liittyen, mutten ole analysoinut, enkä tehnyt synteesiä.

Näppituntumana voin kuitenkin pitää häntä virheistään huolimatta positiivisena henkilönä rakkaan Suomemme historiassa.

Lauri T

Laatikainen olisi pitänyt siirtää johonkin suojatyöpaikkaan jo 1941 Viipurin valtauksen yhteydessä. Ja 1944 kesällä tuo taisi tapahtuakin, valitettavasti liian myöhään.

Mutta tuo Putkisen haaveilema teloituskomennuskunta olisi sopinut paremmin puna-armeijan kuvioihin, jos nyt ei kuitenkaan aleta soveltaa Stalinin oppeja Suomessa.

Juhani Putkinen

Se suojatyöpaikka olisi tietysti ollut yksi vaihtoehto - ja nimenomaan jo vuonna 1941.

Valitettavasti huonoja komentajia tapahtuneessa historiassa siirrettiin suojatyöpaikkoihin, mutta siltä ne ilmestyivät useassa tapauksessa uudelleen komentajiksi aiheuttaen suomalaisille joukoille turhia tappioita.

Teloituskomennuskunta olisi estänyt sellaisen kierrättämisen. En tarkoita, että sitä käytäntöä olisi pitänyt noudattaa kovin laajassa mittakaavassa. Laatikaisen "ansioilla" se olisi ollut paikallaan.

J. Gagarin

Tässä kohden pätee vanha sanonta: maalla on helppo olla viisas, kun merellä myrskyää. Ja jälkiviisaushan on sitä suurinta viisautta.

Jos tuleen heitetyt joukot olisivatkin jostain syystä hävinneet kahakan, niin koko Suomussalmen voitto olisi saattanut muuttua joksikin muuksi. Nyt ryssät pakenivat häntä koipien välissä niin, että huopatossut suhisivat eikä heitä enää sen koommin sitä kautta tullut takaisin.

Tietysti vihollista olisi voinut sillä suunnalla tappaa enemmän kuin nyt tehtiin, mutta olisiko sillä loppujen lopuksi ollut mitään merkitystä talvisodan kulkuun? Ehkäpä varman päälle pelaamalla säästettiin suomalaisten henkiä.

Juhani Putkinen

Olet ihan oikeassa sen jälkiviisauden suhteen.

Sekin on totta että Suomella oli pulaa joukoista, niiden varustuksesta ja olemassa olevat joukot olivat pääsääntöisesti väsyneitä. Mm. siksi joukkoja piti säästää.

On mahdollista että suurempi riskinotto olisi johtanut suurempiin ongelmiin.

Mutta 9.D joukkojen tappiot olivat mitä ilmeisemmin kaikkein suurimmat mitä millään yhtymällä oli Talvisodassa. On kyseenalaista käytettiinkö joukkoja optimaalisesti. On syytä yrittää oppia historiasta.

En suinkaan esitä, että Siilasvuon luut pitäisi kaivaa haudasta ja hirttää - vaan että opittaisiin sekä virheistä, että onnistumisista.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

"Väsymätön ja tarmokas Marttinen piti johdon kaikki langat lujasti käsissään, Siilasvuo sanoo."
-Robert Brantberg kirjassaan Sotaupseerit s. 174-

J. Gagarin

Julkisuuteen ei yleensä tuoda esiin sisäisiä kiistoja henkilöiden välillä, jotka kuitenkin yhdessä taistelevat saman päämäärän puolesta. Siilasvuo on osoittanut oikeaa johtajuutta tuossa lausunnossaan.

Juhani Putkinen

Tuunaisen mukaan Siilasvuo ei kiittänyt Marttista, heti Talvisodan jälkeen julkaistuissa kirjoissaan, vaan otti kaiken kunnian itselleen. Mutta Marttisen salaisissa upseeriarvosteluissa kiitti kyllä.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Sotilaat joutuvat tekemään puutteellisen informaation vallitessa erittäin syvällisiä päätöksiä. Näin teki myös Siilasvuo. Onneksemme hänellä oli esikuntapäällikkönä Suomen loistavimpia kykyjä eli Marttinen. Jälkikäteen on helppo arvostella tehtyjä päätöksiä ja osoittaa niistä virheitä. Siilasvuon joukot tekivät kuitenkin tekoja, joista ei voi muuta kuin olla kiitollinen. Joku muu komentaja olisi hoitanut pestinsä paremmin joku muu huonommin.

Lasse Laaksosen kirja "Eripuraa ja arvovaltaa" on erittäin suositeltava, jos on kiinnostunut Mikkelin päämajasta. Siinä tutkijalla ei esimerkiksi ole juuri muuta kuin negatiivista sanottavaa Pappa Laatikaisesta. Jos Suomessa olisi ollut samanlainen käytäntö kuin Neuvostoliitossa tai Saksassa niin Laatikainen olisi ammuttu. Hänen tekemät virheet olivat uskomattomia.

Mannerheimiä, jonka suosikeista yksi oli Pappa Laatikainen, ei näytä Juhani Putkinenkaan uskaltavan arvostella, vaan luistaa koko asiasta.

Mannerheim pelasti Suomen joutumasta Neuvostoliiton osaksi. Mannerheim on kaikkien aikojen suurin ja merkittävin suomalainen. Nämä ovat todella kiistattomat tosiasiat.

Kuitenkin Mannerheim oli ihminen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Hän teki sekä oikeita että vääriä päätöksiä. Onneksemme olennaisissa asioissa enemmän oikeita.

Voisi olla jotenkin merkittävää, jos jossain julkaistaisiin aivan jälkiviisuden nimissä Mannerheimin ns. väärät kannanotot.

Juhani Putkinen

Mannerheimin virheet voisi olla ihan oikean suuren tutkimuksen arvoinen - useita palkattuja tai apurahoitettuja tutkijoita tutkimusryhmään. Minun kompetenssini kaiken muun puuhastelun ohessa ei siihen riitä.

Yleisellä tasolla olen esittänyt kirjoituksissani, että Suomen olisi ehkä pitänyt sotia täysillä, eikä pelastaa Venäjää häviöltä jättämällä auttamatta sakuja valloittamaan Pietari. Tietysti Suomen olisi sitten jatkossa pitänyt valloittaa Sorokka.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomi...

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jossi...

Aarne Tolonen

Suuren sotatoimiyhtymän johtaminen on paljon muutakin kuin sotilaalliset operaatiot. Pystyvä esikuntapäällikkö saattaa teknisesti hoitaa nämä paremminkin kun voi jättää sen muun hoidettavaksi komentajalle, jonka tehtävä kokonaisuudessaan on vaativampi.

Siilasvuo joutui jatkosodassa kovaan paikkaan kun piti tasapainoilla saksalaisille alistettuna armeijakunnan komentajana ja tässä toimessa hyökätä tarmokkaasti kohti Muurmannin rataa ja samalla Mannerheimin ohjeistamana olla pääsemättä sinne.

No, hän onnistui tässä pelissä, mutta tuotti joukoilleen raskaita tappioita kun vaati niitä hyökkäämään eikä antanut vetäytyä ja samalla oli antamatta hyökkäysjoukoille kipeästi tarvittuja lisävoimia, jotta rataa ei vain saavutettaisi.

Siilasvuota on pidetty tämän irvokkaan näytelmän konnana, mutta todellinen konna oli kyllä hänen esimiehensä Mannerheim, joka alistamalla Siilasvuon armeijakunnan saksalaisille oli asettanut tämän saksalaisten hyökkäyskärjeksi vaatien julkisesti tehokkuutta ja samalla käskenyt salaisesti olla menestymättä hyökkäyksessä.

Siilasvuon tästä toiminnasta ei voi muuta sanoa kuin että hän hoiti velvollisuutensa ylipäällikölle kuuliaisena sotilaana maineensa tahriintumisesta huolimatta. Teki Mannerheimin puolesta likaisen työn. Tästä koituneet poikkeuksellisen raskaat tappiot menevät Mannerheimin tilille.

Juhani Putkinen

Aarne: "Siilasvuo joutui jatkosodassa kovaan paikkaan kun piti tasapainoilla saksalaisille alistettuna armeijakunnan komentajana ja tässä toimessa hyökätä tarmokkaasti kohti Muurmannin rataa ja samalla Mannerheimin ohjeistamana olla pääsemättä sinne."

Tämä on totta ainakin pääpiirteissään.

Artikkelini koski kuitenkin Suomussalmen taistelua Talvisodassa. Julkisuudessa nimenomaan Siilasvuosta tehtiin Suomussalmen sankari - minä hieman kyseenalaistan hänen sankaruuttaan nimenomaan 163.D:.n "tuhoamisen" osalta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

En voi täysin rinnoin yhtyä arviointiisi - tukena olevasta tutkimustaustasta huolimatta.

Isäni oli Talvisodan veteraani ja taisteli nimenomaan pohjoisessa, myös mottitaisteluissa. Hän ja eräät muut veteraanit, sekä lukuisat muistelmateokset, ovat kertoneet, että miehistö oli noiden taistelujen aikana ja jälkeen yksinkertaisesti niin väsyksissä, ettei voimia takaa-ajoon riittänyt. Miehistö nukahti jopa suksilleen kesken taistelujen. Kaveri sitten herätti hakkaamalla sauvalla selkään. Aseistettuja miehiä oli yksinkertaisesti liian vähän (puolustusvoimiin kohdistuneiden budjettileikkausten takia aseita ei riittänyt kaikille).

Päällystön mahdollisuudet lepoon olivat aivan toiset, niin kuin välttämättä aina on. Ilmeisesti tämän eron Siilasvuo ymmärsi, ja toimi siksi pääosin oikein.

Jos sitten kuvitellaan, että pelkkä päivittäinen lämmin ateria, joka tosin on tärkeä ero Puna-armeijaan, olisi ollut ratkaisevaa, voidaan ampua vielä järeämmillä: Strateginen "virhe" oli, ettei siirrytty suoraan hyökkäykseen. Petroskoin ja Suomen välillä ei nimittäin ollut järjestäytyneitä neuvostojoukkoja. Tie oli ns. avoin. Petroskoin ja lopulta Äänisen voimalan valtaus olisi johtanut koko pohjoisen Neuvostoarmeijan motittamiseen ja Leningradin jäämiseen ilman sähköä. Sodan lopputulos olisi ollut varmuudella toinen.

Mutta tilannetta ei tiedetty, koska tiedustelu oli melkoisen alkeellista.

Kukaan ei ole niin viisas kuin jälkiviisas.

Juhani Putkinen

Jouko: "Hän ja eräät muut veteraanit, sekä lukuisat muistelmateokset, ovat kertoneet, että miehistö oli noiden taistelujen aikana ja jälkeen yksinkertaisesti niin väsyksissä, ettei voimia takaa-ajoon riittänyt."

Näin varmasti olikin taisteluun osallistuneiden joukkojen osalta.

Reservissä oli kuitenkin joukkoja, jotka Marttinen olisi halunnut heittää ratkaisutaisteluun, vaan ei saanut Siilasvuolta lupaa. Ei sittenkään kun pako havaittiin.

Se, että päästettiin alun alkaen pakoon ei ollut yksin Siilasvuon syytä kuten artikkelistani selviää - osittain syynä oli Siilasvuon esimiehen Tuompon toiminta tai toimimattomuus. Siitäkin voidaan kuitenkin löytää Siilasvuonkin vikaa. Kun Tuompo ei järjestänyt yhteyttä naapuriin samassa taistelussa - Susitaipaleeseen, niin Siilasvuon olisi se pitänyt tehdä ja koordinoida toimintaa. Ilmeisesti Siilasvuolla oli jotakin hampaankolossa Susitaivalta vastaan joten hän ei pitänyt lainkaan yhteyttä Susitaipaleeseen. Siilasvuolla oli jotakin myös Tuompoa vastaan - nämäkään herrat eivät juuri keskustelleet keskenään. P-SRE ja 9.DE keskustelivat esikuntapäällikköjen tasolla minkä keskustelivat - komentajat pitivät jonkinlaista mykkäkoulua.

J. Gagarin

"Petroskoin ja Suomen välillä ei nimittäin ollut järjestäytyneitä neuvostojoukkoja. Tie oli ns. avoin. Petroskoin ja lopulta Äänisen voimalan valtaus olisi johtanut koko pohjoisen Neuvostoarmeijan motittamiseen ja Leningradin jäämiseen ilman sähköä. Sodan lopputulos olisi ollut varmuudella toinen."

Mitä tuolla tarkoitat?

Neuvostoarmeija hyökkäsi järjestäytyneillä joukoilla koko itärajan pituudelta ja kovimpia taisteluita käytiin nimenomaan Laatokan pohjoispuolella Tolvajärvellä, Kollaassa, Ilomantsissa, j.n.e.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Mitä tuolla tarkoitat?"

Juuri sitä, mitä kirjoitin; Puheena olleiden suurten mottitaistelujen (Raate ym. jälkeen tilanne oli tuo, jonka kerroin.

En ymmärrä, ettet ymmärtänyt, vaikka selitin asian selkeästi.

J. Gagarin

Nuo Suomussalmen, Raatteen ja Kuhmon mottitaistelut käytiin aika paljon Petroskoita pohjoisempana. Petroskoin leveysasteella oli neuvostojoukkoja yllin kyllin linjalla Ilomantsi, Suojärvi, Salmi.

Ei se tie olisi vapaa ollut.

Juhani Putkinen

Uskallan olettaa, että suomalaisille joukoille olisi tullut erinomaisen suuria huoltovaikeuksia jos olisivat edenneet Ääniselle. Sivustojen suojaamiseen ei olisi juuri riittänyt joukkoja, joten pitkällä tähtäimellä ne kauas edenneet suomalaiset joukot olisivat voineet huomata olevansa motissa.

Toki on positiivista ajatella mitä vielä aktiivisemmalla toiminnalla olisi voitu saavuttaa.

Minun mielestäni olisi ollut äärimmäisen tärkeää selvittää motit nopeasti, jotta joukkoja olisi saatu tärkeimmälle suunnalle Kannakselle. Ehkä se 9.D olisi pitänyt Raatteen laukeamisen jälkeen suunnata Kannakselle eikä Kuhmoon.

Mutta kehittele ajatustasi eteenpäin - mitä joukkoja olisi lähtenyt Ääniselle? Pelkkä 9.D?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

JP

Pahoittelen heti alkuun, että tämä kesti, mutta piti vähän ”kaivella vanhoja”:
Ensiksi tässä on tarkennettava, että kyse on tietysti hypoteettisesta tilanteesta, jossa Suomella olisi ollut levänneitä, takaa-ajoon kykeneviä joukkoja. Sellaisia ei olut.

Mutta JOS, niin:

1) Puna-armeijan 8.A oli pysäytetty Kollaalla ja Ryhmä Talvelan toimesta pohjoisempana. 155.D:n pohjoispuoli oli tyhjää metsikköä, jossa vihollisia ei olut, käytännössä sen enempää sotilaita kuin siviilejäkään.

2) Puna-armeijan 9.A oli lyöty, käytännössä sitä ei enää järjestäytyneenä voimana ollut. Tie Muurmannin radalle olisi ollut avoin.

Eteneminen olisi voitu toteuttaa yhdistämällä kaikki käytettävissä olevat Pohjois-Suomen Ryhmän ja Lapin Ryhmän joukot, pl. Os. Pennanen ja ruotsalaiset vapaaehtoiset. Viimemainitut olisivat jatkaneet menestyksekästä viivytystaistelua 14.A:aa vastaan (olihan Os.P jo lyönyt vihollisen taistelussa Petsamossa, joten ei olisi ollut syytä olettaa tilanteen suuresti muuttuvan).

Eteneminen hiihtäen käytettävissä olevia jäätyneitä vesistöreittejä pitkin radalle olisi ollut nopeaa, ja rata olisi voitu katkaista tuhoamalla sitä pitkälti. Tämä olisi motittanut kaikki Sekehen pohjoispuoliset joukot ja johtanut niiden tuhoutumiseen pakkaseen ja nälkään sekä tarvikkeiden puutteeseen.

Eteneminen nopeasti rataa pitkin etelään olisi vienyt joukot Petroskoihin, joka olisi voitu vallata ja tuhota, näin katkaisten Laatokan pohjoispuolisten neuvostojoukkojen huolto. Äänisen voimala olisi voitu tuhota iskulla, josta olisi peräydytty. nopeasti, taistellen takaisin Suomeen.

Neuvostojoukoilla ei organisaationsa jäykkyyden ja kalustonsa tiesidonnaisuuden vuoksi olisi ollut mahdollista estää tapahtunutta. Tämä korostaen, että miehistö olisi jaksanut operaation hoitaa.

Totesin, että toimi olisi ilmeisimmin muuttanut ratkaisevasti koko sodan kulun ja sitä myötä lopputuloksen:

Puna-armeijan suurin ongelma Kannaksella oli se, että joukkoja oli yksinkertaisesti liikaa. Stalinin istunnot -asiakirjojen mukaan Puna-armeijalla oli rintamalla sodan lopussa 72 – 74 divisioonaa, à 17 500 miestä (keskim.). Hyökkäys rataa pitkin Petroskoita kohti olisi pakottanut muuttamaan ryhmitystä, siirtämään joukkoja Kannakselta Karjalaan ja näin antanut Puna-armeijalle tilaa taistella. Seurannut hyökkäys olisi ilmeisesti murskannut Kannaksen puolustuksen ja avannut ”tien Helsinkiin”.

Lopulta tämä menestyksekäs isku olisi siis ilmeisimmin johtanut siihen, että Neuvostoliitto olisi voittanut Talvisodan, ja Suomi olisi vallattu. Nythän Neuvostoliitto selvisi ”hyvänä kakkosena”.

Vastaava mielikuvitustilanne olisi, että Suomella olisi ollut aseita ja ammuksia Kannaksella. Sodan jatkaminen kuukaudella – puolellatoista olisi johtanut parempiin rauhanehtoihin, mutta kun esim. tykistöllä oli ammuksia vain pari tuliannosta, on kyse mielikuvituksesta. Kelirikko olisi nimittäin estänyt ”tien Helsinkiin” avaamisen, ja Neuvostoliitto olisi menettänyt lopunkin teknisestä ylivoimaedustaan.

Suomi voidaan valloittaa vain talvella, sen Venäjä ja venäläiset ovat aina tienneet.

Juhani Putkinen

Minunkin mielestäni hyökkäys Muurmannin radalle olisi voinut onnistua, myös eteneminen rataa pitkin etelään olisi voinut onnistua.

Mutta oma huolto olisi jäänyt kauas ja Venäjä olisi voinut keskittää sen suhteellisen pienen joukon tuhoamiseksi joukkoja Muurmannin rataa pitkin sekä etelästä, että pojoisesta.

Kyllä siellä olisi tainnut olla kusiset paikat.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Mutta oma huolto olisi jäänyt kauas ja Venäjä olisi voinut keskittää sen suhteellisen pienen joukon tuhoamiseksi joukkoja Muurmannin rataa pitkin sekä etelästä, että pojoisesta."

Totta. Mutta esittämäni "suunnitelma" olikin käyttää hyväksi vallattujen kohteitten materiaalia häikäilemättä. Varsinaiset taistelutkin olisivat jääneet vähäisiksi etenemisvaiheessa koska, kuten totesin, järjesteäytynyttä vihollista ei ollut.

Johtuen vihollisen osastojen luonteesta ne olisivat kyenneet etenemään päasiassa vain pitkin ratalinjaa, ja ideahan oli tuhota sitä koko etenemisen ajan.

Mutta, kuten sanottu, jos tädillä olisi...

Juhani Putkinen

Kun otsikossa ovat sanat Siilasvuo ja Talvisota, niin pitänee todeta että Siilasvuon läsittämätön varovaisuus jatkui Kuhmon mottitaisteluissa.

Siellä venäläinen 54. Divisioona oli jo pysäytetty, se oli kaivautunut ja kunnolla linnoittautunut paikoilleen ennen kuin Siilasvuon 9.D heitettiin tuhoamaan sitä.

Siilasvuo jakoi vähäiset joukkonsa melko tasaisesti ympäri vihollista piirittämään jo pysähtynyttä yhtymää. Oli erittäin vähän todennäköistä, että jo linnoittautunut vihollisdivisioona olisi lähtenyt hyökkäämään länteen, tavoitteenaan vaikkapa Oulu, ilman huoltoyhteyttä itään. Silti Siilasvuo ei antanut esikuntapäällikölleen Marttiselle lupaa käyttää länsipuolella tulppana olleita kahta pataljoonaa aktiivisiin toimiin mottia vastaan. Länteen olisi voinut perustaa muutaman hyvän konekivääritukikohdan, joista olisi voinut ampua ristitulta munille jos venäläiset olisivat saaneet jonkun hulluuskohtauksen ja lähteneet hyökkäämään länteen - eikä ne olisi pitkälle pötkineet kuitenkaan.

Kun Marttinen ei saanut kehitettyä mihinkään kohtaa kunnollista ylivoimaa, niin osa siitäkin divisioonasta jäi tuhoamatta rauhan tuloon mennessä. Marttisella oli oikea ote - vähennetään miehitystä vähempiarvoisilla suunnilla äärimmilleen jotta saadaan painopisteeseen voimaa riittävästi ratkaisun saavuttamiseksi. Vaan Siilasvuo esti tällaisen tuloksellisen toiminnan.

Esimerkiksi Saksan Itärinamalla Saksan paras strategi marsalkka Erich von Manstein operoi juuri siten ja erittäin tuloksellisesti. Ohentaa muualta äärimmilleen, jotta saa riittävän voimakeskittymän painopisteeseen. Ajatus oli, että jos jossakin muualla tapahtuu katastrofi, niin selvitetään se sitten aikanaan - mutta nyt on saatava tuloksia aikaan tietyssä painopistekohdassa. Se pelasi erinomaisesti niin kauan kuin Hitler antoi Mansteinin operoida.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tässä kannattaa painottaa ase- ja a-tarviketilannetta. Merkittävä osa aseistuksesta ja ammuksista jalkaväen käsiaseisiin saatiin viholliselta. isäni kertoi, että kun hän saapui vapaaehtoisena pohjoisen rintamalle, hän kuului niihin onnekkaisiin, jotka saivat oman kiväärin. Ammuksia tuli yksi kampa, ja toiset viisi panosta tikattuna asetakkiin.

Enoni kertoi eläessään, että lähes puolet hänen miehistään oli ilman asetta. Käsky oli ottaa joko viholliselta tai kaatuneelta toverilta (hän toimi toisaalla, mutta antanee kuvaa yleistilanteesta). Väsymyksen tasosta hän kertoi, että karmeinta oli, kun piti kiväärinperällä hakata omia miehiä, etteivät olisi nukkuneet kuoliaaksi hankeen.

Siilasvuolla oli tieto kokonaistilanteesta, Martisella oman osastonsa tilanteesta.

En menisi tuomitsemaan ketään lopulta menestyksekkäästi hoidetusta sotatoimesta ilman syvällistä tutkimusta.

Juhani Putkinen

Eversti Siilasvuo oli komentaja (ensin Ryhmän, siten divisioonan). Kapteeni Marttinen oli koko ajan Siilasvuon esikuntapäällikkö. He olivat johtajaparivaljakko. Marttisella ei koko aikana ollut mitään omaa osastoa. Molemmilla oli sama tilannekuva, jota Marttinen piti yllä huoneessaan olleelle kartalle.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kiitos täsmennyksestä ja oikaisusta.

Juhani Putkinen

Kiitos itsellesi, mielenkiintoisesta skenaariosta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Skenario pohjautuu pitkälti siihen tutkimustyöhön, jota tein luentosarjaani "Suomi toisessa maailmansodassa", joka oli monelta muultakin osaltaan "vääräoppinen", mutta melkoisen suosittu. Siinä paneuduttiin myös Talvi- ja Jatkosodan syihin paljon pitemmältä ajanjaksolta ja syvemmin, kuin on "poliittisesti korrektia".

Toimituksen poiminnat