Jussilta Uutisia ja tietoa

Urho Kekkonen oli ainakin kolme kertaa oikeassa

Olen vuosia sitten kiittänyt Urho Kekkosta eräistä kirjoituksistaan, jotka löytyvät täältä.

Kun Lapuan Liike nousi vastustamaan kommunistien maanpetoksellista toimintaa Kremlin hyväksi syystalvena 1929, niin Kekkosen kynästä tullut pakina lehdessä Suomen Heimo, oli ja on edelleen varsin sattuva:

"Kansa on vihdoinkin kyllästynyt kommunistien riekkumiseen ja se on sanonut selvät sanat, miten kommunistien suhteen on meneteltävä. Kaikesta voi päättää, että Moskovan agenteilla alkaa savikupin olot. Suomessa ymmärretään sosialismia, jonka tarkoituksena on ajaa työväen etuja, vaikkapa sitten jyrkästikin, mutta kun se pukeutuu maanpettureiden punaiseen paitaan, kun se antautuu perivihollisemme (Venäjä - jp) palkatuksi käskyläiseksi, silloin ei enää ymmärtämys riitä. Kansa on reageerannut maanpetoksellista toimintaa vastaan ja kansan tuomio on oikea." (Jussi Niinistö, Lapuan Liike, 2003, sivut 24-25)

-----

Nytkin pitäisi reagoida "desantin & co" maanpetokselliseen toimintaan Suomea vastaan ja Venäjän hyväksi. Taas tarvitaan "kommunistilait", joiden avulla maanpetoksellinen toiminta saadaan hiipumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (55 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Viime aikoina on kyllä alkanut näyttää siltä, että kommunistilakien sijasta täällä tarvittaisiin kokkarilakeja.

Juhani Putkinen

Kuka kokoomuslainen ajaa Venäjän etua - "desantin & co" tapaan?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Brysselin etujen ajajia on Kokoomuksessa sitten enemmänkin. Kokoomuksen Nato-halut on myös eräänlaista Venäjän etujen ajamista. Naton varjolla hävitetään vähitellen Suomen oma kyky vastustaa Venäjän hyökkäystä maavoimilla, kun luotetaan Naton ilmavoimien massiiviseen tukeen. Naton strategiassahan on ilmavoimien käytöllä huomattavan vahva-asema.

Juhani Putkinen

Suomi on EUn jäsenmaa, joten on luonnollista, että Suomi ajaa oman etunsa ohessa myös koko EUn etua.

Suomi elää viennistä ja EU on Suomelle äärimmäisen tärkeä markkina.

Suomen etu olisi myös kuulua demokraattisten länsimaiden yhteiseen puolustusliittoon NATOon. Noin 95% EU-kansalaisista asuu NATO-maassa.

Se on sitten taas ihan eri asia, että Suomella pitää olla vahva itsenäinen puolustus aivan siitä riippumatta kuuluuko Suomi NATOon vaiko ei.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Se on sitten taas ihan eri asia, että Suomella pitää olla vahva itsenäinen puolustus aivan siitä riippumatta kuuluuko Suomi NATOon vaiko ei."

Suomella pitäisi olla vahva itsenäinen puolustus tilanteesta riippumatta, mutta käytännössä Nato-jäsenyya ja vahva Suomen oma puolustus ovat toisensa pois sulkevia. Näin tämän asian esittää esim. Eversti evp Erkki Nordberg mainiossa kirjassaan "Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä.", Art House, 2011

Kalle Virtanen

Nykyään Moskovan agentit on korvattu Brysselin kätyreillä. Suomalaista puolustusmateriaalia on tuhottu oma-aloitteisesti enemmän kuin venäläiset pystyivät sitä hävittämään toisessa maailmasodassa. Kokoomus ei tässä operaatiossa ole syytön, joten jospa aloittaismme syyllisten hakemisen sieltä.

Juhani Putkinen

Käyttökelpoista puolustusmateriaalia on hävitetty urakalla ylipäällikkö Haloskan ajan.

Kokoomuslainen pääministeri Suomella on ollut alle vuoden ja kokoomuslainen ylipäällikkö noin yhden vuorokauden.

Miten Kokoomus ja kokoomuslaiset ovat syyllisiä vuosikausia jatkuneeseen puolustusmateriaalin hävittämiseen?

Halonen on nimittänyt puolustusvoimain komentajat ja muut upseerit 12 vuoden ajan. Kokoomuksella ei ole ollut siihen mitään sanomista.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kokkaripresidentin aikaan tullaan hävittämään NL-peräistä materiaalia vieläkin enemmän. Pataan menevät niin tykit kuin rynkytkin. Toivottavasti ei romuteta kaikkia ns. väärän kaliberisia (7.62x39) rynkyjä.

Kalle Virtanen

Nyt kun valta on Kokoomuksella, loppuuko romutukset. Ei lopu. Uusien ohjusten ostamisesta plussaa Kokoomukselle, mutta niitä pitäisi ostaa vielä enemmän.

Juhani Putkinen

Toivottavasti olet väärässä ja käyttökelpoisen puolustusmateriaalin hävittäminen lopetetaan heti. Sauli Niinistön pitäisi jyrähtää Puolustusvoimain komentajalle.

Juhani Putkinen

Kalle: "Nyt kun valta on Kokoomuksella, loppuuko romutukset. Ei lopu."

Olen ollut jo noin 40 vuotta kokoomuslainen. Kirjoitan Tasavallan Presidentti Sauli Niinistölle perustellun vetoomuksen, että käyttökelpoisen puolustusmateriaalin hävittäminen lopetetaan.

Markku Talikka

Ilman muuta , Kekkonenhan oli, aina, ajallisesti oikeassa, näinollen 100% mulkku, mitä ominaisuuttaan täysin hyväksikäytti ja koskikaupoilla, myös, profiloiden ja jos vielä tavoisimme edesmenneeltä, Kekkosen pilkkaamalta "Kutturalta", mielipidettä, mutta kun tietoa ei vielä löydy, koska yks´sun toinen on niin helvetin Supon salaista.
Tiitinen on romutettava, kansakunnan syöpänä, kuopatkaamme Tiitinen!
Nimittäin, Tiitinen, hieman vakoilijanomaisesti, kuvittelle itsestään suurempia, kuin hänen taidot edellyttäävätkään,Tiitinen on pieni sielu.
Erikoisesti, vastavakoilun suurin avu on, että ei paljasta omaa tietämättömyyttään ja näinollen voi tyhmänäkin peliä jatkaa, vaan rajansa silläkin.
Luulenma, että Juhani Putkinen on asiaan perehtynyt.
JK Olipa käsitykseni Juhani Putkisesta mitä tahansa, vaan Hän on rehellinen ,omissa aatoksissaan, joka ominaisuus sinällään on kunnoitettavaa, vaikka mielipiteemme ovat toisistaan poikkeaviakin, koska silloin luulen, siis luulen, tietäväni Hänen ajatuksenkulkunsa, vaan en siitäkään koskaan voi olla varma.
Kenties näin on ja olla pitääkin?

Aku Ankka

Yrjö Saraste kirjoitti jossain hyvin, että Suomen turvallisuuspoliittinen nykytilanne muistuttaa vahvasti talvisodan jälkeistä tilannetta. Kun avun tarve oli suuri, lähdettiin vaikka pirun (Natsi-Saksa) kelkkaan. Samanlaiseksi piruksi saattaa vielä paljastua NATO ja Yhdysvallat.

Sitten saadaan taas selitellä, että emme me oikeasti halunneet tappaa afganistanilaisia, me vain kävimme erillissotaa... ;-)

Markku Talikka

Arvoisa Richard Järnefelt, Suomella ei ole mitään tekemistä missään kaukomailla, Afganistanissakaan ja mennä muita omahyväisesti neuvomaan.
Toistaiseksi, ei vielä, ole Suomessakaan asiat mallillaan ja jos näin olisi, sitten vasta voisimme neuvoja muille jakaa.
Tarja Halonen, 12v Suomen presidenttinä, tunnettu myös punanautana, oli meille kansallinen katastroofi, suoranainen munaus, johon liittyi myös kuhnuri-Pentti, ken ei suurempaakaan haittaa aiheuttanut, siitä Pentille kiitos, vaan järkkäsi Tarja Penalle, kuitenkin viimemetreillä professorin tittelin ja yhäti piiri pieni pyörii, nimeltään nepotismi.
Olematta Niinistö-fani, saas nähdä, mihin ukkeli, vielä, nuorikkonsa siivittämänä kykenee?

Juhani Putkinen

Talikka: "Arvoisa Richard Järnefelt, Suomella ei ole mitään tekemistä missään kaukomailla, Afganistanissakaan ja mennä muita omahyväisesti neuvomaan."

Suomalaisia joukkoja on Afganistanissa YKn valtuuttamana rauhanturvajoukkona ja hyvä niin. Suomalaiset myös yrittävät auttaa afgaaneja rakentamaan maataan entistä paremmaksi ja hyvä niin.

Afganistanin ongelmat johtuvat hyvin pitkälti siitä, että imperialistinen roistovaltio Venäjä hyökkäsi Afganistaniin vuonna 1979 ja harjoitti siellä afgaanien kansanmurhaa noin 10 vuotta.

Afganistan on kautta historiansa ollut tunnettu siitä, ettei maata ole pystynyt kukaan valtaamaan - yrityksiä on toki ollut. Katsotaanpa miten tämänkertainen yritys Venäjän taholta oikein sujui.

Alkutilanne

Afganistanista tuli tasavalta vuonna 1973, jolloin presidentiksi valittiin entisen kuninkaan serkku, Mohammed Daud Khan. Hänet pantiin viralta huhtikuussa 1978, jolloin Venäjän tukema kommunistinen puolue teki vallankaappauksen. Maahan tuli yli 1 000 venäläistä neuvonantajaa. Muslimioppositio kuitenkin vastusti kommunismia ja Venäjää, joten vuonna 1979 syntyi useita kapinoita, joihin osallistui kokonaisia armeijan divisioonia. Aseellisissa yhteenotoissa kuoli paljon ihmisiä, heidän joukossaan venäläisiä neuvonantajia perheineen. Hallitus ei pystynyt rauhoittamaan tilannetta eikä kukistamaan maahan syntynyttä islamilaista vastarintaliikettä.[i]

Venäjän hyökkäys Afganistaniin

Venäjä hyökkäsi 29.12.1979 Afganistaniin ja miehitti sen.[ii] Miehitys oli Suomen kannalta kiinnostava siksi, että Venäjällä ja Afganistanilla oli 5.12.1978 allekirjoitettu sopimus "Ystävyydestä, hyvistä naapuruussuhteista ja yhteistoiminnasta". Sen neljännessä artiklassa sopijapuolet lupautuivat "neuvottelemaan keskenään ja ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin maiden turvallisuuden, itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden varmistamiseksi".[iii]

Afganistanin operaatio alkoi maahanlaskujoukkojen itsenäisillä iskuilla Kabulin ja Bagramin lentokentille. Niille laskeutui lyhyessä ajassa maahanlaskudivisioona ja erillinen maahanlaskurykmentti. Maahanlaskujoukkojen yhteisvahvuus oli 7 700 miestä, 369 BMD-l-panssariajoneuvoa, 79 BTR-miehistönkuljetusajoneuvoa, 20 tela- ja 36 vedettävää tykkiä, 350 ajoneuvoa sekä 1 062 tonnia materiaalia. Ilmakuljetusvaihe kesti 54 tuntia, käytössä oli arviolta 280 kuljetuskonetta. Maahanlaskujoukot ja erikoisjoukot valtasivat lyhyessä ajassa presidentin virka-asunnon, televisiokeskuksen, Kabulin varuskunnan, Yleisesikunnan, sisäasiainministeriön sekä turvallisuusministeriön rakennukset. Afganistanin presidentti surmattiin ja tilalle valittiin sopivampi mies. Samaan aikaan rajan ylitti neljä divisioonaa, kaksi niistä eteni kohti Kabulia ja toiset kaksi kohti Kandaharia. Ilmasuojana oli MiG-21 -hävittäjiä ja tulitukena Mi-24 -taisteluhelikoptereita.[iv]

Ei ollutkaan nopea voittoisa sota

Lyhyeksi ajateltu operaatio kesti yli yhdeksän vuotta ja päättyi Venäjän vetäytymiseen vuoden 1989 alussa.

Venäjän joukkojen 40. Ar­meijan rungoksi vakiintui voimaryhmä, johon kuului kolme moottoroitua jalkaväkidivisioonaa, kaksi moottoroitua jalkaväkiprikaatia, kaksi erillistä jalkaväkirykmenttiä, yksi maahanlaskudivisioona ja yksi ilmarynnäkköprikaati. Joukkojen vahvuus oli aluksi noin 80 000, myöhemmin 110 000-120 000 sotilasta. Erikoisjoukkojen osuus tästä oli 18 000-23 000 miestä.[v]

Venäjän asevoimien tavanomaiset taisteluopit, jotka oli kehitetty Keski-Euroopan olosuhteisiin eivät tepsineet afgaanisisseihin. Maahanlasku-, ilmarynnäkkö-, tiedustelu- ja erikoisjoukoista jouduttiin pian muodostamaan nopeaan toimintaan kykeneviä vastasissiyksiköitä. Ne kantoivat vuodesta 1983 päävastuun taisteluista ja kärsivät samalla suurimmat tappiot. Niihin kuului noin 15-20 prosenttia joukkojen kokonaisvahvuudesta: 10 000 laskuvarjojääkäriä, 5 000-7 000 ilmarynnäkköprikaatien miestä sekä osa Afganistanissa olleiden noin 5 000 miehen vahvuisten erikoisjoukkojen tiedustelijoista.[vi]

Ilmasotaa sissejä vastaan

Maavoimien tukena oli alusta alkaen vahva ilmavoimakomponentti, joka oli alistettu 40. Armeijalle. Venäjän ja Venäjän Afganistaniin asettaman nukkehallituksen ilmavoimilla arvioitiin vuoden 1982 lopussa olleen 281 hävittäjää (mm. MiG-21, MiG-23), 24 pommikonetta (I1-28) ja 220 helikopteria, joista 48 oli taisteluhelikoptereita (Mi-24), sekä 76 kuljetus- ja tiedustelukonetta. Vuonna 1985 konevahvuudet olivat kasvaneet 444 lentokoneeseen ja noin 385 helikopteriin. Kaluston laatu oli myös parantunut merkittävästi. Pommikoneita (Tu-16, Su-24) käytettiin strategisiin ilmaoperaatioihin. Vuonna 1988 tähän tarkoitukseen saatiin myös Tu-26. Tulitukeen oli käytettävissä 150 Su-17- ja Su-25 ­rynnäkkökonetta, jotka olivat verrattain uusia tyyppejä. Myös hävittäjiä (MiG-17,-19,-21) voitiin käyttää maavoimien tukemiseen, koska vastapuolella ei ollut ilmavoimaa. MiG-21 korvattiin kääntyväsiipisillä MiG-23- ja MiG-27­ koneilla. Tiedusteluun ja pommituksiin käytettiin myös An-12- ja An-26 -kuljetuskoneita. Tärkeän iskuvoiman muodostivat 170 Mi-24-taisteluhelikopteria.[vii]

Pääosa puna-armeijan huoltokuljetuksista, jopa 85 %, jouduttiin suorittamaan maanteitse, jolloin kuljetusten suojaaminen oli avainkysymys. Harva tiestö ja vaikeakulkuinen maasto edesauttoivat sissitoimintaa. Tuliylläköt, miinoitteet, siltojen räjäyttäminen ja kalliomurrokset hidastivat liikennettä. Kuorma-autosaattueen matka Venäjän rajalta Kabuliin (400 km) saattoi kestää useita vuorokausia. Öisin ei voitu liikennöidä ollenkaan ­se oli sissien aikaa. Liikenteen suojaaminen sitoi niin paljon joukkoja, että voimaa offensiiviseen vastasissitoimintaan ei tahtonut riittää. Vuonna 1986 oli 32 pataljoonaa 55:stä sidottu valvonta- ja suojaustoimiin.[viii]

Venäjän joukot tekivät aika ajoin suuria hyökkäyksiä sissien tukialueille. Panshirin laakso oli koko sodan ajan sissien hallinnassa, vaikka sinne tehtiin 10 suurta operaatiota. Venäjän joukot saavuttivat tavoitteensa, mutta eivät pystyneet pitämään alueita pysyvästi hallussaan.[ix]

Tulitukitehtäviin käytettiin aluksi tavallisia rautapommeja, jotka osoittautuivat epäluotettaviksi ja tehottomiksi. Tilalle otettiin (1983) uusia, hidasteisilla sytyttimillä varustettuja rypälepommeja (RBK-250), jotka voitiin pudottaa matalammalta ja joilla oli suurempi vaikutus elävään voimaan. Jokaisessa oli 60 kpl pikkupommeja, joiden yhteiseksi vaikutusalaksi arvioitiin 20 000 m2. Samaan aikaan tuli käyttöön 500 kg aerosolipommeja (FAE, Fuel Air Explosive), jotka soveltuivat sissien ryhmitysalueiden pommittamiseen. On myös havaintoja erikoisrakenteisista 500 kg sytytyspommeista, joissa oli herkästi syttyvää mustaa tervamaista ainetta. Ilmavoimien käytössä oli lisäksi isoja fosforilla ja magnesiumilla täytettyjä palopommeja, jotka saivat kohteessa aikaan paikallisen tulimyrskyn. Niitä käytettiin afgaanikylien terroripommituksissa MiG-21-, MiG­23-, Su-17-, Su-24- ja Tu-16 -koneilla. Ilmatorjunnan välttämiseksi ryhdyttiin vuodesta 1983 alkaen suorittamaan ”mattopommituksia” korkealta Tu-22-, Tu-16- ja Su-24 -koneilla. Esimerkiksi huhtikuussa 1984 pommitettiin Panshirin laakson kyliä 30:n Tu-16 -koneen voimin päivittäin. Terroripommituksilla pyrittiin romuttamaan vastarintaliikettä tukevan siviiliväestön elinmahdollisuudet. Miljoonat ihmiset siirtyivätkin pakolaisina naapurimaihin.[x]

Afganistanin ja Pakistanin raja-alueella tapahtui silloin tällöin yhteenottoja myös ilmassa, kun Venäjän koneet loukkasivat Pakistanin ilmatilaa sissejä jahdatessaan. Pakistanin ilmavoimien F-16 -hävittäjät ampuivat vuosina 1986-88 alas ainakin 8 vas­tustajan konetta.[xi]

Sissien ilmatorjunta sodan ratkaisijana

Kun sissien ilmatorjuntakyky parani, niin venäläiskoneet joutuivat pysyttelemään korkealla, eivätkä siten olleet tarpeeksi tehokkaita sissejä vastaan - tämä opetus pitäisi ottaa huomioon myös Suomen ilmatorjuntaa kehitettäessä.

Amerikkalais­ten avulla hankittiin vuosina 1982-83 kiinalais­valmisteisia 12,7 mm (DSchK) ja 14,5 mm ilmatorjuntakoneki­väärejä (ZPU-I-2) sekä 23 mm tykkejä. Aseita toimitettiin sisseille rajan yli Pakistanista, Kii­nasta ja Iranista. Samoja aseita saatiin myös loikkareilta sekä sota­saaliina. Tuhotuista T-55 -panssarivaunuista irrotettiin satamäärin 12,7 mm ilmatorjuntako­nekiväärejä sissien käyttöön. Amerikkalaiset toimittivat sisseille tehokkaampia ampumatar­vikkeita, mm. 12,7 mm fosforisytytysluoteja ja kovaytimisiä panssariluoteja. Näiden aseiden teho oli riittävä tavallisia helikoptereita ammut­taessa. Venäläiset pitivät erityisesti 14,5 mm "vuoristoilmatorjuntakonekivääriä" vaarallisena, sillä sen panssariluoti pystyi lävistämään jopa Mi-24:n pohjapanssarin. Ko­nekiväärejä käytettiin myös tulitukiaseina väi­jytyksissä. Sissit tuntuivat pitävän raskaita il­matorjuntakonekiväärejä suuremmassa arvossa kuin ohjuksia, ehkä niiden monikäyttöi­syyden takia. Vuonna 1985 saatiin käyttöön myös 40 kpl 20 mm tykkejä (Oerlikon GAI-BOI), jotka oli­vat tehokkaita, mutta turhan raskaita mukana kuljetettavaksi. Niille löytyi käyttöä lähinnä sis­sien tukialueiden suojana.

Sisseille toimitettiin heti sodan alkuvaihees­sa myös kannettavia ilmatorjuntaohjuksia. Kiinasta saatiin Strela-2:n kopi­oita (Hong Ying 3), samoin Egyptistä (Saqr Eye). Sisseille toimitettiin myös uudempia Stre­la-2M -ohjuksia. USA toimitti sisseille lisäksi kymmeniä kap­paleita Redeye-ohjuksia syksyllä 1980.[xii]

USA toimitti afgaaneille 250 Stinger ampumalaitetta ja noin 1 000-1 200 ohjusta. Ensimmäiset 150 ohjusta saatiin käyttöön kesällä 1986. 25.9.1986 tapahtui ensimmäinen taistelu, jossa Stinger-ohjuksia käytettiin. 35 miehen vahvuinen sissiosasto sijoittui yön aikana vuorelle 1,5 km päähän Jalabadin lentokentästä mukanaan kolme Stinger-partiota, joilla oli yksi ampumalaite ja kolme ohjusta kullakin. Kun kentällä olleet Mi-24 Hind D -taisteluhelikopterit lähtivät säännölliselle partiolennolleen, laukaisivat ohjuspartiot yhtä aikaa kolme ohjusta kolmeen eri maaliin. Yhden ohjuksen matkamoottori ei toiminut ja ohjus putosi muutaman metrin päähän ampujasta, mutta kaksi muuta ohjusta osui. Partiot latasivat uudet ohjukset ampumalaitteisiin ja ampuivat uudelleen. Tuloksena oli kolme osumaa helikoptereihin, jotka putosivat palavina maahan.[xiii] Lokakuussa 1984 sissit ampuivat Kabulissa Strela-ohjuksella alas An-22 -kuljetuskoneen, jonka kyydissä oli 200 sotilasta. Stinger-ohjuksilla saavutetuista tuloksista on erilaisia tietoja. Yhteistä niille on kiistattomasti ohjusten merkittävä vaikutus vastustajan ilma-aseen käyttöön ja sitä kautta koko taktiikkaan. Amerikkalaisten tietojen mukaan ohjuksia ammuttiin 340 kpl ja niillä saatiin 269 osumaa, jolloin 79 % ohjuksista olisi osunut.

Moraali laski

Venäläissotilaiden taistelu moraali huononi, kun he havaitsivat, ettei afgaanit pitäneetkään heitä vapauttajina. Sotilailla oli huume- ja alkoholi ongelmia ja he kohtelivat siviiliväestöä huonosti - siviilejä ryöstettiin, pahoinpideltiin ja tapettiin. Vastarintaliike sai yhä enemmän kannattajia ja vahvistui. Afgaanien vastarintaliike sai torjuntavoiton näännytyssodassa.[xiv]

Moottoroidun jalkaväen sotilaille annettiin 3-6 kuukauden koulutus, jonka aikana opetettiin ampumaan rynnäkkökiväärillä, heittämään käsikranaattia ja marssimaan mäkisessä maastossa. Sekään ei parantanut tilannetta: moraali vain laski ja kuri heikkeni entisestään. Simputus sai uusia ulottuvuuksia ja mittasuhteita. Lisäksi arvioitiin, että yli puolet sotilaista alkoi käyttää huumeita. Myös joukkojen tautitilanne paheni huonon hygienian vuoksi ensimmäisen maailmansodan mittoihin.[xv]

Ballistiset ohjukset käytössä

Vetäytyessään pois Afganistanista Venäjän joukot halusivat vaikuttaa vastustajaansa suo­rittamalla häirintäluontoisia kostoiskuja ballis­tisilla ohjuksilla (Scud). Kaksi oh­justa osui Asadabadin kaupungin torille, jol­loin 300 ihmistä kuoli ja 500 haavoittui.[xvi]

Sota päättyi Venäjän häviöön

”Viimeiset yksiköt poistuivat Afganistanista 15.2.1989.”[xvii]

Venäjän vedettyä joukkonsa Afganistanista afgaanit taistelivat vielä keskenään vallasta Afganistanissa - jouduttiin sodasta sisällissotaan. Venäjän asettama nukkehallitus kaatui pian, mutta klaanit taistelivat keskenään vielä senkin jälkeen. Voitaneen sanoa täydellä oikeudella, että tässä sodassa ei tosiaankaan ollut voittajia - vaan pelkästään häviäjiä.

Tappiot

On arvioitu, että Venäjä menetti tiesodassa 118 suihkukonetta, 333 helikopteria, 147 panssarivaunua, 1 314 panssariajoneuvoa, 433 tykkiä, 1 138 viesti- ja komentoajoneuvoa, 510 pioneeriajoneuvoa ja 11 369 kuorma-autoa.[xviii]

On arvioitu, että Venäjä menetti jo ennen Stingerin tuloa (1986) noin 600 lentokonetta ja helikopteria, joista huomattava osa ammuttiin alas ilmatorjunta-aseilla. Venäläisten mukaan jalkaväen aseet aiheuttivat 27 % vuoden 1985 helikopteritappioista (ennen Stingerin tuloa), 12,7 mm konekiväärit 40 %, 14,5 mm konekiväärit 27 % ja ohjukset 6 %. Vaurioituneita koneita oli tietysti moninkertainen määrä. Venäläisten mukaan menetettiin vuosittain 30-35 Mi-8 -helikopteria. Onnettomuuksien osuudeksi on Afganistanin vaikeissa maasto- ja sääoloissa arvioitu 75-80 %, jolloin kokonaistappiot olisivat olleet noin 2 700-2 800 konetta.[xix]

Afganistanissa koetut varsinaiset tappiot olivat Venäjän puolustusministeriön mukaan kohonneet toukokuuhun 1989 mennessä 13 833 kaatuneeseen, 35 478 haavoittuneeseen sekä 310 kadonneeseen. Lähes 15 prosenttia kaatuneista olisi ollut upseereita. Luvut olivat todellisuudessa huomattavasti suuremmat: ilmeisesti noin 50 000 neuvostosotilasta kuoli ja kolme kertaa enemmän haavoittui.[xx]

Enemmän kuin miljoonan afgaanin arvioidaan kuolleen tässä sodassa.
Lisää

Englanniksi ilmasodasta: http://www.airpower.maxwell.af.mil/airchronicles/a...

-------

[i] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 383

[ii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 286

[iii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 289

[iv] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 322; Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 384

[v] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 384[vi] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 331

[vii] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 385

[viii] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 386

[ix] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 387

[x] Ari Raunio et al, Suursotien vuosisata, 2002, sivut 101-102; Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 387

[xi] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 388

[xii] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivut 390-391

[xiii] Mark Adkin & Mohammad Yousaf, Die Bärenfalle, 1992, sivut 178-179; Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 391

[xiv] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 395

[xv] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivut 331-332

[xvi] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 396

[xvii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 334

[xviii] Mohammad Nawroz & Lester Grau, The Soviet War in Afghanistan, 1996, sivu 8; Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 392

[xix] Ahti Lappi, Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, sivu 394

[xx] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivut 331-332

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Afgan...

Markku Kanniainen

Niin, viestisi loppuosassa jo vähän paljastitkin, mutta pitää silti kysyä: miten niin "saattaa"? Yhdysvallat on perkele, vuosikymmeniä maailmaa terrorisoinut hirmuvalta joka on ainoana valtiona maailmassa käyttänyt ydinpommia hyökkäysaseena ja vieläpä siviilejä vastaan. Kaikelle kansalle tämä "paljastuu" sitten kun Yhdysvaltain hegemonian aika on ohi ja historiankirjat kirjoitetaan uudelleen.

Juhani Putkinen

Kanniainen: "Yhdysvallat on perkele, vuosikymmeniä maailmaa terrorisoinut hirmuvalta joka on ainoana valtiona maailmassa käyttänyt ydinpommia hyökkäysaseena ja vieläpä siviilejä vastaan."

USA on tehnyt pahoja mokia melkoisen määrän. Olen käsitellyt osaa niistä oheisessa artikkelissani:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/USAn_...

USA on kuitenkin saanut myös hyvää aikaan, päinvastoin kuin imperialistinen roistovaltio Venäjä jonka en tiedä saaneen mitään hyvää aikaan ainakaan viimeisen 500 vuoden aikana.

Juhani Putkinen

Richard, Suomella on todellinen ongelma - sotilaallinen uhka: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Suomalaiset poliitikot, eikä ilmeisesti myöskään kansa, eivät selvästikään ole valmiita nostamaan Suomen puolustusmäärärahoja niin korkealle tasolle että Suomi kykenisi puolustautumaan yksin tulevaa Venäjän hyökkäystä vastaan.

Kun emme halua joutua Venäjän miehittämäksi, niin on parasta liittyä NATOn jäseneksi - mutta silti Suomi tarvitsee hyvin vahvan itsenäisen puolustuksen.

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Kokoomus on Venäjää autoritaarisesti hallitsevan Putinin puolueen ystäväpuolue, mikä on yksi syy sille, miksi Suomessakin on syytä olla huolissaan perussuomalaisten lisäksi myös kokoomukseen kätkeytyneistä epädemokraattisista voimista ja muista ruikuttajista. Tällaiset "maanpetos" -syytökset edustavat tyypillistä menneisyyteen kuuluvaa primitiivistä ajattelua, jossa yksi ryhmä - joka pahimmassa tapauksessa pääsee vielä kyseenalaisin keinoin valtaan - yrittää varastaa itselleen oikeuden määritellä tietynlaiset käsitteet. Ei siis yllätä, että "maanpetoksellista" toimintaa tapahtuu tosiasiassa kaikista eniten niissä valtioissa, joissa ei ole todellista sananvapautta. Putkista tämä sananvapaus tuntuu kovin häiritsevän, missä hänellä on itseasiassa paljon yhteistä venäläisten "patrioottien" kanssa. Mikäli ihailee jotain Kekkosta, niin yhtä hyvin voisi ihailla Putinia.

Juhani Putkinen

En suinkaan ihaile Kekkosta - mutta myönnän hänen olleen elämänsä aikana (ennen vuotta 1944) muutaman kerran oikeassa jossakin asiassa.

Tuomo Molin

Mitkäs ne kaksi muuta kertaa olivat?

Juhani Putkinen

Tuomo Molin: "Mitkäs ne kaksi muuta kertaa olivat?"

Asia olisi selvinnyt artikkelini alussa olevaa linkkiä (sininen sana) klikkaamalla, mutta hyvä on kopsaan sen tähän:

Presidentti Urho Kekkonen on kiistelty henkilö, enkä minä suinkaan kuulu hänen ihailijoihinsa. Kuitenkin on myönnettävä Kekkosen olleen ainakin joskus oikeassakin ja kirjoittaneen täyttä asiaa.

Tässä artikkelissa esitän suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein Urho Kekkosen ajatuksia ennen hänen presidenttikauttaan.

Todettakoon aluksi, että kansanedustaja Urho Kekkonen oli yksi niistä neljästä suomalaisesta kansanedustajasta, joka äänesti Talvisodan rauhan solmimista vastaan maaliskuussa 1940.

Venäjä epäonnistui surkeasti yrityksessään valloittaa koko Suomi Talvisodassa, mutta Venäjä valmistautui yrittämään uudelleen Suomen valloitusta Välirauhan aikana.

Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan.

Hans Metzger: ”Syy miksi minä olen lainannut näin seikkaperäisesti ja pitkästi Pekka Peitsen pakinoita piilee tämän nimimerkin henkilöllisyydessä. Moni vanhemman polven lukija tietää, että nimimerkkiä käytti Urho Kekkonen, joka silloin oli Maalaisliiton kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen.”[i]

26.9.1941

Silloinen kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Urho Kekkonen kirjoitti artikkelin Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Pekka Peitsi. Lainaan artikkelia Taistelu - uhri - ja sen merkitys[ii], joka on päivätty 26.9.1941 (kirjoitusvirheineen):

”»Sotaa perivihollistamme vastaan on nyt käyty kolme kuukautta. Tulokset ovat sangen suotuisat. Venäjä on menettänyt suuren osan koulutetuista joukoistaan - ennen kaikkea vaikesti korvattavaa päällystöä -, suunnattomat määrät tarvikkeita ja mitä tärkeimpiä teollisuus- ja maatalousalueita. --

»Suomen osalta on tilanne myös erinomaisen suotuisa. Ryssä on melkein kaikkialla ajettu Tarton rauhan rajojen taakse; missä se vielä pitää puoliaan niiden sisäpuolella, ei lähtö enää ole kaukana.» --

»Suomen hallituksen edustajat ovat sanoneet, ettei rauha Neuvosto-Venäjän hirmuhallituksen kanssa voi tulla kysymykseenkään, koska yksikään suomalainen ei tunne luottamusta tämän koplan kanssa tehtyjä sopimuksia kohtaan. Täällä tiedetään katkerasta kokemuksesta punaryssien rikkovan jokaisen sopimuksen heti, kun heillä on siihen tilaisuus. Tämä on oikein ja pätevästi sanottu, mutta siihen voidaan lisätä jotakin.

»Äsken mainitut ominaisuudet eivät ole tunnusmerkillisiä vain neuvostolan orjavoudeille, vaan kaikille ryssien hallitsijoille aina Novgorodin kubetseista ja Moskovan pajareista alkaen. Vika ei ole vain 'bolsuissa', vaan ryssän luonteessa yleensä. Monella meikäläisellä on tapana puhua ryssistä noin puoliksi säälien 'tunnottomien hallitsijain uhreina'. Se on paha virhe. Ryssät itse synnyttävät nuo hallitukset, niiden toiminta vastaa slaavilaista (isovenäläistä ) mentaliteettia. Tälle ovat ominaisia nöyrä alistuvaisuus väkevämmän ja suunnaton röyhkeys heikomman edessä, luomiskyvyn puute ja halu ryöstää muiden työn tulokset, kehittymättömyys ja todellinen intohimo veti kehittyneempi alas omalle pimeälle tasolle.»

»Viimeiseen hetkeen ja mahdollisuuteen asti olemme myös yrittäneet pitää kiinni rauhasta. Epäonnistumisemme ei johdu meistä, vaan ryssäläisistä imperialisteista. He eivät tosiaankaan ole jättäneet meille valinnan varaa.”[iii]

En voi kuin kiittää Urho Kekkosen viisautta tässä asiassa. Venäjä on ollut imperialistinen roistovaltio viimeistään Iivana Julmasta lähtien eli noin 500 vuotta - ja on sitä edelleen. Venäläiset vastaavasti brutaaleja isovenäläisiä sovinisteja, jotka ovat murhanneet, kiduttaneet, raiskanneet ja ryöstäneet naapurikansojaan säälimättä - sama peli jatkuu edelleen mm. Tshetsheniassa.

9.9.1942

Urho Kekkonen jatkaa realistista kirjoittamistaan Venäjästä ja ryssistä artikkelissaan Hävityksen siunaus päiväyksellä 9.9.1942. Lainaan sen kokonaan (kirjoitusvirheineen), ettei voida syyttää asioiden irrottamisesta asiayhteydestään:

»Tiettynä ajankohtana saattaa kansakunnan kaikkien jäsenten kesken vallita sellainen etujen ja toiveiden yhteisyys, että jos heiltä tiedusteltaisiin, mihin kysymykseen he haluaisivat saada vastauksen, kohdistuisi tuo kysymys kaikkien osalta yhteen ja samaan asiaan.

»Me suomalaiset elämme parhaillaan aikaa, jolloin meidän ajatustemme ja toiveittemme samansuuntaisuus on yhtenäisempi kuin ehkä koskaan ennen. Mutta mikä on silloin se kysymys, johon nykypäivän suomalainen haluaisi saada tulevaisuudelta vastauksen? Kysymmekö me: Milloin maailmansota päättyy? Tuskinpa. Yleinen rauha on tosin maamme taloudellisen elpymisen ehto, mutta maailmansota syineen ja tavoitteineen on meille suomalaisille sittenkin niin etäinen asia, että meille suotua (jos se olisi suotu!) ainoaa mahdollisuutta saada raotetuksi tutkimattoman tulevaisuuden esirippua emme tuhlaisi tuohon. Mitenkäs, jos asettaisimme kysymyksen: Milloin sota päättyy Suomen osalta? Siinä lähestyttäisiin jo asian ydintä. Sillä meidän oman kohtalomme tulee toki olla kyseessä, kun yritämme tunkeutua tulevaisten tapahtumien salaisuuksiin. Mutta olisikohan tuokin kysymys liian epämääräinen ja ajallisesti liian kaukainen tämän päivän suomalaiseksi kysymykseksi. Oletamme niin olevan, sillä asianlaitahan on se, että sota meidänkin osaltamme päättyy ainakin muodollisesti vasta maailmansodan jälkeiseen rauhantekoon. Jos sitä vastoin kysymme: Onko vielä ensi talvena Suomea vastassa taistelukykyinen venäläinen rintama, on kysymys meille kaikille niin läheinen ja niin tärkeä, että voimme siihen yhtyä. Vastaus tähän kysymykseen olisi meille sekä yleiseltä että ehkäpä poikkeuksetta jokaisen kansalaisen henkilökohtaiselta kannalta niin tähdellinen, että haluaisimme sen saada tietää.

»Me käsitämme, että vastausta tähän kysymykseen kirjoitetaan parasta aikaa tulella ja verellä Stalingradin edustalla, Kaukasuksella, Moskovan liepeillä, Pietarin ympärillä ja kaikkialla pitkin Venäjän rintamaa. Sitä kirjoittavat elämänsä uhalla myös uljaat suomalaiset lentäjät ja omalta osaltaan kaikkikin suomalaiset sotilaat. Siitä, miten perusteellisesti ryssä pannaan nyt matalaksi, riippuu, vieläkö Suomen armeija tulevan talven seisoo sotisovassa. Kun me tämän oivallamme, seuraamme me tapahtumia kaukana Etelä-Venäjällä suorastaan jännittyneellä mielenkiinnolla. Nimenomaan näinä syksyisinä päivinä, jolloin peittelemättömällä kärsimättömyydellä olemme odottaneet tietoa Stalingradin kukistumisesta, olemme joutuneet ajatuksissamme siirtymään omille rajoillemme. Jollei ryssästä tehdä nyt tänä syksynä selvää, mietiskelemme, silloinhan on edessämme vielä yksi sotatalvi.

»Sotatapahtumien kulusta etelässä enempää kuin muustakaan emme kykene näkemään, miten Saksan hyökkäys on edistynyt laadittuihin suunnitelmiin verrattuna. Ilmassa liikkuvat 'luotettavalta taholta' saadut numerot hyökkäykselle tehdyn aikataulun alittamisesta taikka ylittämisestä ovat jo ristiriitaisuutensakin takia vailla todistusvoimaa. Mutta yksi kiinnekohta meillä on olemassa: ryssä on menettänyt heinäkuun alusta lähtien maa-alueen, jota se ei kykene millään korvaamaan. Siltä on Saksan voittojen kautta riistetty viljanviljelyseudut, joiden tuotteilla olisi elätetty kymmeniä miljoonia ihmisiä, siltä on valloitettu rikkaita teollisuuden raaka-ainelähteitä ja sen teollisuuslaitoksille on tuotettu raskaat menetykset. Sitä paitsi: ryssältä on tapettu määrättömästi miehiä ja tuhottu sotama­teriaalia. Kaikki nämä merkitsevät enemmän kuin luulemmekaan. Me olemme näet pian vuoden kuluessa ikäänkuin tottuneet turmiolliseen ajatustapaan: kyllä ryssältä riittää miehiä ja vetimiä, tuhotaanpa niitä kuinka paljon tahansa. Tällainen ajatustapa ei tietenkään ole oikea, sillä se tulee vetävän käteen Venäjälläkin. Koulutettu sotilasaines kuluu yhtämittaisissa tappioissa loppuun, ja sotamateriaalille aiheutetut valtavat menetykset eivät ole korvattavissa suurien varustelukeskusten jouduttua vihollisen haltuun. Juuri varustusten puute on osoittautuva korvaamattomaksi, sillä ei ryssäkään tyhjin nyrkein pärjää Jumalan ilmaa vastaan.

»Mutta merkitsevätkö nämä tosiasiat sitä, että Venäjä luhistuu ennen talvea? Siihen kysymykseen on vastailtava kaikesta edellä esitetystä optimismista huolimatta varovaisesti. On nimittäin olemassa, vieläpä todennäköisenä se mahdollisuus, että Saksan sotilaallisilla toimenpiteillä ei Venäjää pakoteta vielä tänä syksynä polvilleen. Saksa tulee arvattavasti läheisessä tulevaisuudessa lyöneeksi Volgan länsirannalla toimivat venäläiset joukot. Samalla katkaistaan Venäjän sodankäynnille elintärkeä alisen Volgan vesikuljetustie. Mutta kuta kauemmin ryssä pitää Stalingradin luona puoliaan, sitä vaikeampaa saksalaisten on ehtiä ennen talven tuloa pohjoisempana olevien suurten venäläisten armeijojen tuhoamiseen. Saattaa olla että Saksa ei sitä aiokaan, vaan kohdistaa Stalingradin kukistumisen jälkeen päähuomionsa Kaukasuksen suunnalle, jossa valtavat sotataloudelliset arvot ovat saavutettavissa ja josta käsin voidaan suorittaa usein ennusteltu pihtiliike Lähi-idässä. Ainoa alue pohjoisessa, jonka puhdistamisella on ajankohtainen merkitys, on Leningrad. Sitä olemme rohjenneet ennustaa ja siinä pysymme kiinni. Meille on tämän motin laukeamisesta erinomaisen suuri hyöty tulevaa talvea ajatellen.

»Tämä olisi kuva tilanteesta Venäjän rintamilla talven alkaessa. Sotilaallisin toimenpitein siis tuskin ehditään ryssää häätää pois Moskovasta, ja sen mukaan talvisota olisi odotettavissa. Mutta tulevan talven sota on jo kokonaan toista kuin vuosi sitä ennen. Saksa on nyt varustautunut talvisodankäyntiä varten, kun taas ryssästä on kesän kuluessa laskettu niin paljon verta, että sen aika ensi talvena menee haavoja nuollessa.

»Joka tapauksessa talvisota on meille suomalaisille pettymys. Saattaahan tosin vieläkin käydä niin, että siitä vältymme, mutta sen ainoa aiheuttaja näyttäisi olevan Venäjän sisäinen luhistuminen. Syy tähän siihen, Herra paratkoon, olisi nyt ja olisi ollut jo ennenkin kaikkien hirvittävien tappioiden jälkeen, mutta tuosta Venäjän sisäisestä luhistumisesta on puhuttu niin paljon, että se saa olla tässä. Mahdollisuutena se voidaan ottaa lukuun, mutta sille ei voi mitään laskea, kun ensi talvea ajatellaan.

»Mutta Venäjän jatkuva vastarinta sisältää nimenomaan meille suomalaisille myöskin muita kuin pelkästään murheellisia näköaloja. Hirmustunut lukija haparoi nyt tietenkin kiveä käteensä muistuttaakseen taitamatonta kirjoittajaa kuolevaisuudesta, mutta sillä uhallakin jatkamme. Jotta heti kärkeen ei tulisi uutta erimielisyyttä lukijan kanssa, lienee parasta hyväksyä eräitä seikkoja, joista olemme samaa mieltä. Mutta ensiksi kaiken lähtökohtana: nyt ajattelemme itsekkäästi, niin kuin kansan nykyisissä oloissa on ajateltava, siis me suomalaiset ajattelemme suomalaisesti. Sen jälkeen seuraa: meillä suomalaisilla on Venäjältä käsin aina tulevaisuudessa odotettavissa alituinen vaara. Sitä me emme kansana käsittäneet toisina rauhan vuosina, mutta nyt se on meille selvä. Ja edelleen: kuta heikommaksi siis ryssä nyt tehdään, sitä helpompi meille. Nyt voimme jo kysyä kuten katkismuksessa: Mitä tämä on? Mihin vastaamme: Kuta suuremmat venäläisten ihmismenetykset tässä sodassa ovat, kuta enemmän Venäjänmaalla tuhotaan taloudellisia arvoja, kuta perusteellisemmin Venäjän sotilaalliset varustelut hävitetään, sitä kauemmin ottaa aikaa Venäjän kasvaminen ja kehittyminen meitä uhkaavaksi suurvallaksi. Jokainen tuhottu kaupunki, tehdas, talo, silta, tie jne. on rakennettava rauhan tullen uudelleen, ennen kuin ryssä voi aloittaa sotavarustelut suuressa mittakaavassa. Kuta enemmän tätä rauha­nomaista jälleenrakennustyötä Venäjällä on tehtävänä, sitä kauemmin aikaa saavat naapurit elää rauhassa.

»Tämän kaiken pitäisi olla järkipuhetta, johon lukija saattanee yhtyä.

»Nyt lähtee Pekka Peitsi sitten omille teilleen, joille lukijan ei tarvitse enää seurata.

»Jos Venäjä olisi sisäisesti luhistunut vuosi sitten tai jos se olisi antautunut vaikkapa tänä kesänä tai jos se olisi anonut rauhaa vielä alkusyksystä, kaikki tämä olisi ollut meille suomalaisille pahasta. Alistunut maa, joka säilyttää sotilaansa ja väestönsä, saattaa yllättävän nopeasti toipua, siitä tarjoaa historia kosolti esimerkkejä. Ei tarvitsekaan mennä kauas: Suomi 12.3.40 ja Suomi kesäkuussa -41. Tai toinen tapaus: Ranska luhistumisensa jälkeen ja nyt kaksi vuotta myöhemmin, jolloin se taas on huomioon otettava tekijä eurooppalaisessa politiikassa. Olisipa ryssät pantu millaiseen pakkopaitaan tahansa, heidän elävän voimansa säästyminen ja maan taloudellisen voiman säilyminen olisi merkinnyt sitä, että tuo muodoton jättiläinen olisi voinut milloin tahansa yllättää. Meille suomalaisille on ollut etua siitä, että Venäjän inhimilliset ja materiaaliset voimavarat ovat joutuneet yli vuoden mittaan hävityksen alaisiksi. Ja niin on sanottava siitäkin, kun ryssä nyt epätoivon vimmalla panee kampoihin Etelä-Venäjällä, että ei meillä ole syytä suruun, ryssähän siellä tapetaan. Kuta tehokkaampi on ryssää koskeva hävitys ja tuho, sitä turvallisemmin tuntein voimme ottaa tulevaisuutemme vastaan. Jos jatkuva taistelu vielä aiheuttaa sanokaamme 10 miljoonan venäläisen liian aikaisen poismenon, saattaa se suorastaan merkitä meille vuosikymmenien rauhaa.

»Tämä on tietenkin julmaa ja sydämetöntä puhetta, mutta se on kovan todellisuuden mukaista. Emme me täällä Suomessa ole näin ennen ajatelleet, emmekä ajattelisi nytkään, mutta Venäjä on Antin päivänä -39 aloittanut meille oppijakson, jonka tuloksia tässä on kirjoiteltu paperille.

»Kenties arvoisa lukija ei ole jaksanut seurata mukana loppupäätelmiin, ehkä niissä tuntuu vähintään hienovaraisuuden puutetta niitä kohtaan, jotka suurilla sotakentillä kantavat päivän helteen. Myönnetään, että esitystavan rajuus saattaa antaa moitteelle sijaa, mutta siitä pidetään lujasti kiinni, että näin asia on. Kuta matalammaksi siellä, sen parempi meille.

»Vaikkapa siis talvelle joudumme jatkuvan sodan merkeissä, jaksamme säilyttää voimamme ja hermomme, sillä kaukaisemman tulevaisuuden kannalta näemme Venäjän perusteellisessa tuhoutumisessa erään kansallista olemassaoloamme turvaavan tekijän. Meille koituu hävityksestä siunaus.»”[iv]

Kekkonen oli viisas mies kirjoittaessaan edellä mainitun artikkelin. Kun USA ja Englanti valitettavasti antoivat imperialistiselle Venäjälle massiivista apua, niin se kykeni miehittämään puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi ja toteuttamaan miehittämissään maissa kansojen parhaimmiston hävittämisen.

Onneksi Suomelle ja suomalaisille Suomi saavutti kuitenkin Jatkosodan lopuksi suurenmoiset torjuntavoitot ja säästyi siten esimerkiksi Viron kohtalolta:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/kolme...

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Torju...

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Iloma...

Suomi kuitenkin joutui Jatkosodan jälkeen vahvan Venäjän vuoksi pitkään suomettuneisuuden kauteen, josta rämmimme hiljalleen ylös. Aivan kuten Kekkonen toivoi sodan aikana Suomen etu olisi ollut hävitetty Venäjä. Lisään omasta puolestani, että ja sen jälkeen USA:n toimesta kaadettu Saksan natsihallinto.

Ellei Venäjä olisi kärsinyt niin suuria tappioita, niin se olisi jatkanut sotilaallisesti maailmanvalloitusaikeitaan brutaalimmin kuin se nyt jatkoi. Nytkin Venäjässä on ollut pitelemistä:

- Korean sota;

- Unkari 1956;

- Tshekkoslovakia 1968;

- Vietnamin sota;

- Afganistan 1979;

- jne.

----

[i] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivu 31

[ii] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivu 28

[iii] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivut 29-30

[iv] Hans Metzger, Poliittiset aseveljet, 1985, sivut 110-115

Seppo Hildén

Jussi, aika suoraa tekstiä Kekkoselta. Siinä mennään perimmäisten kysymysten äärelle ja todetaan suoraan, ettei venäläisiin voi Suomi luottaa.

Minkäs kansa luonteelleen voi, mutta viisas poliitikko ottaa sen huomioon.

Juhani Putkinen

Niin, Kekkonen oli aivan oikeassa Venäjän ja venäläisten suhteen. Se olisi syytä nykyistenkin poliitikkojen ottaa huomioon,

Markku Talikka

Arvoisa Juhani Putkinen
Mielipiteesi on arvopainoitteinen, vaikka en samaa mieltä yksityiskohdissa olekaan, sillä siitä huolimatta, mitä Suomella on ronkkimista Afganistanissa.
Muuten, kenraali Lebed (Joutsen) on toistaiseksi ollut ainoa kentsu, sikäläisessä porukassa, ken ymmärsi tappion ja vetäytymisen tarpeellisuuden ja siitäkin yritettiin roiskeita hänen niskaansa kaataa, vaan Lebed pelasti pojat kaaoksesta ja on mielestäni Venäjän pätevin ja vähiten tappiollinen kentsu.
Onks Teillä viksummilla enenpää ja parempaa tietoa, kuin minulla?
Sikälis, mikälis olette mielestänne paremmin informoituja, niin olen kuulolla.
JK Ken ei asiasta tähdellisempääkään tiedä, pitäköön suunsa supussa.

Juhani Putkinen

Markku Talikka: "Muuten, kenraali Lebed (Joutsen) on toistaiseksi ollut ainoa kentsu, sikäläisessä porukassa, ken ymmärsi tappion ja vetäytymisen tarpeellisuuden"

Lebed oli harvinaisen fiksu. Hän sanoi julkisesti mm. että Venäjän hyökkäykset Suomen kimppuun olivat vakava virhe. Samaa mieltä Lebed oli Venäjän hyökkäyksistä Tshetshenian kimppuun ja järjesti Ensimäisen Tshetshenian sodan rauhansopimuksen sekä Venäjän joukkojen rippeiden vetäytymisen Tshetsheniasta.

Vaan sitten Lebed kuoli "helikopterionnettomuudessa". Lainausmerkeissä siksi, että on olemassa vakavat syyt olettaa "onnettomuuden" olleen järjestetty.

Markku Talikka

Niinpä-niin, kun siellä Vennäinmaalla helikopterin käyntivarmuus aina on suoraanverrannollinen ruuvimmeisselin kokoon, eli mitä isompi vika, sen sensuurempi leka, kuten Ladassakiin, muuten maailman paras auto jo seisoessaan.
Vekselin vihreä yläosa ja tuskanpunainen alaosa, kaksivärinenkin, häikäisevä, myös maastoetevä ja erinomainen kinneri.

Jaakko Anttila

Venäjän umpikiero presidentti Valdimir Putin järjesti ensi töikseen kenraali Lebedin taivalliseen laulukuoroon.

Lebed lähetettiin taivaalliseen laulukuoroon helikopterionnettomuudella.

Juhani Putkinen

Putin pitäisi saada Haagiin tuomittavaksi käskemistään murhista, joukkomurhista, jne. rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Kalevi Wahrman

Jotenkin nykyinen homma haisee samalta kuin 1929.Todellisia vasemmistolaisia puhumattakaan kommunisteista ei ollut ainakaan julkisesti paljon, koska jo leimaituminen esti työn saannin, ja taas Putkinen ja kumppanit syyllistävät kommunisteja kapitalismin aiheuttamista ongelmista.

Juhani Putkinen

Todellisuudessa silloin oli Suomen Eduskunnan kansanedustajista valtava osa vasemmistolaisia - onneksi ei sentään enemmistöä.

Punikit harjoittivat työmaaterroria isänmaallisia suomalaisia vastaan - esimerkiksi aivan yleisesti rakennustyömailla tippui lankkuja ja tiiliskiviä nimenomaan näiden isänmaallisten suomalaisten päälle.

Punikit yrittivät saada aikaan väkivaltaisen vallankumouksen Suomessa - että Suomesta olisi tullut Kremlistä johdettu kommunistinen diktatuuri. Se maanpetoksellinen toiminta PITI saada hiipumaan. Kiitos Lapuan Liikkeelle ja muulle vastaavalle kansalaisaktivistitoiminnalle se saatiinkin hiipumaan ja kansa yhtenäisenä taistelemaan imperialistisen roistovaltion Venäjän hyökkäystä vastaan Talvisodassa ja uudelleen Jatkosodassa.

Jaakko Anttila

Neuvostoliitto junaili Suomen lähes vuoden kestäneen telakkalakon ja toista vuotta kestäneen Suomen satamalakon maksamalla kommunistien lakkokassaan 3 miljonaa Suomen markkaa. Vientirauha-järjestö välitti lakkorikkureita turvaamaan Suomen vientiä.

Maailmanvallankumouksen pääesikuntakunta Komintern teki vuonna 1929 sen johtopäätöksen, että talouskriisi aiheuttaa Suomessa siirtymisen diktatuuriin ja että samaan aikaan Suomen vallanpitäjät suunnittelevat yhteistyössä sosiaalifasisteiksi kutsuttujen Suomen sosiaalidemokraattien ja Englannin pääomapiirien kanssa hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan.

Komintern antoi maanpetokselliselle SKP:lle käskyn ryhtyä taisteluun ja SKP lähetti harventuneet rivinsä avoimeen taisteluun laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Aina vireä ja luokkatietoinen SKP:n nuorisojärjestö ulotti kesällä ja syksyllä 1929 toimintansa Pohjanmaan maaseudulle, syvästi uskonnollisille herännäisalueille ja lakkorikkurien värväämisen ydinalueille. Se oli röyhkeä provokaatio.

Kansan työ -lehdessä oli ilmoitus: "Haastejuhlat Lapualla ... joista tulee Pohjanmaan työläisnuorison voimannäyte."

Punapaitoihin pukeutuneet ja neuvostokokardein koristautuneet pöyhkeät ja röyhkeät kommunistinuoret pilkkasivat Lapuan seurantalolla uskontoa, Mannerheimia ja Suomen itsenäisyyttä ja lauloivat pilkkalaulua Mannerheimista Finlandia-hymnin sävelellä.

Siitä räjähti käyntiin Lapuan liike. Pohjanmaan rannikkokaupungeista saapuneet kommunistinuoret muilutettiin junaan paidattomina ja revityt punapaidat ja neuvostokokardit jäivät Lapuan seuraintalon lattialle.

Porvaripuolueiden lisäksi myös SDP kannatti kommunistien toiminnan kieltämistä Suomessa, SDP kommunistien harjoittaman työmaaterrorin vuoksi.

Lähde: Juha Siltalan väitöskirja Lapuan liike ja kyyditykset, 1985.

Juhani Putkinen

Kiitos hyvästä kommentista Jaakko.

Juhani Putkinen

Pertti: "Suomella pitäisi olla vahva itsenäinen puolustus tilanteesta riippumatta, mutta käytännössä Nato-jäsenyya ja vahva Suomen oma puolustus ovat toisensa pois sulkevia. Näin tämän asian esittää esim. Eversti evp Erkki Nordberg mainiossa kirjassaan "Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä.""

Olen lukenut sen eversti Erkki Nordbergin "mainion kirjan" huolella ja myös tehnyt siitä kirjasta lainauksia kotisivulleni.

Vahva itsenäinen puolustuskyky ja NATO-jäsenyys EIVÄT ole toisiaan poissulkevia asioita - onneksi.

Siltä tosin näytti silloin kun NATOn pääsihteerinä oli typerä englantilainen lordi Robertson. Hänen mielestään NATOn jäsenmaiden piti keskittyä johonkin vahvaan osa-alueeseen, joka täydensi yhteistä puolustusta. Siitä on jo kuitenkin "valovuosi" aikaa ja onneksi siitä typeryksestä on päästy eroon.

NATOn nykyinen kanta esimerkiksi Viron maanpuolustukseen on, että on erittäin hyvä kun Viro kehittää omaa itsenäistä puolustuskykyään NATOn jäsenenä.

Markku Talikka

Oletko yhden asian, myös oman totuutesi ihminen?
Pystyisitkö, kaikesta huolimatta, laajantamaan näkökantojasi, vai oletko totalisesti jämähtänyt omiin mielipiteisiisi?
Näitä ihmettelen!
Että kuis tästä eteenpäin, vai vaan tällai?
Juhani Putkinen, elä kehtoo vehtoo!

Juhani Putkinen

En suinkaan ole yhden asian ihminen - mutta Suomen etua ajan täydestä sydämestäni. Omaa etuani en ole ajanut, en aja, enkä tule ajamaan.

Esimerkiksi:

- haluan lisää ydinvoimaa, että saastuttaminen vähenee ja Suomen kilpailukyky paranee;
- haluan yritysverotusta kehitettäväksi siten, että vain yrityksestä ulos otettavaa voittoa verotetaan (sekin parantaa kilpailukykyä ja työllisyyttä);
- haluan Suomen maanpuolustuskyvyn kohottamista ja -valmiuden nostamista, jotta Suomi säilyisi itsenäisenä;
- haluan Tshetshenian saavan itsenäisyytensä takaisin, jotta tshetsheenit saavat elää vapaina omassa maassaan;
- haluan Venäjän miehitysjoukot ulos Venäjän miehittämänä olevilta Georgian alueilta (Abhasia, ns. Etelä-Ossetia ja Akhalgor);
- haluan Suomen saavan takaisin parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet (tyhjänä);
- haluan julkisen sektorin byrokratiaa karsittavan kirveellä, jotta palvelut voidaan turvata ja valtion hirvittävän nopea velkaantuminen loppumaan;
- haluan työmarkkinoiden jäykkyyksiä purettavan, jotta tulee uusia työpaikkoja ja Suomi menestyy;
- haluan liian vahvan sosiaaliverkon leikkausta niin, että työkykyiset ihmiset menevät mieluummin töihin kuin syrjäytyvät.

Kuulostaako yhdeltä asialta, vai pitääkö vielä jatkaa luetteloa.

Kalevi Wahrman

Todellinen enemmistö oli ensimmäisessä ja laillisesti valitussa eduskunnassasa ja porvaristo kutsui Kerenskiä hajoittamaan laillisesti valitun lainssäätämiselimen eduskunnan. Ja kasakat tulivat.
Kansalaissota toteututti kitenkin suuren osan Forssan kokouksen vaatimuksista, ruumismäärä oli kuitenkin liian suuri.

Juhani Putkinen

Lopeta valehtelu blogissani. Tämä blogi on varattu faktoille EIKÄ punapropagandalle.

Punikit nousivat KAPINAAN Suomen VAPAILLA VAALEILLA valittua eduskuntaa ja LAILLISTA HALLITUSTA vastaan imperialistisen roistovaltion Venäjän yllytyksestä ja aseistamana.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Vapau...

Kun se kapina tapahtui Suomen ja Venäjän välisen Vapaussodan aikana, niin kyseessä oli maanpetos, josta oikea tuomio oli kuolemantuomio. Valitettavasti kaikkia kapinan johtajia ei saatu tuomiolle, kun ne paskiaiset pakenivat Venäjälle jättäen rivipunikit raukkamaisesti oman onnensa nojaan.

Onneksi Stalinin vainoissa kuitenkin tapettiin osa niistä maanpetturiraukoista.

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

"Onneksi Stalinin vainoissa kuitenkin tapettiin osa niistä maanpetturiraukoista."

Stalinin vainoissa ei ollut mitään hyvää, ei onneksi eikä valitettavasti. Ihmisen murhaaminen ideologian vuoksi, sen puolesta tai vastaan on tragedia ja rikos ihmisyyttä vastaan yksiselitteisesti aina. Pöyristyttävä kommentti kaikessa vastenmielisyydessään.

Juhani Putkinen

Rikoksesta, varsinkin niin raskaasta rikoksesta kuin maanpetos, täytyy seurata rangaistus. Kapinasta vihollisen hyväksi sodan aikana on yleisesti tuomittu kuolemanrangaistus.

Tosin kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/kapin...

Jaakko Anttila

Venäjän väliaikainen hallitus kieltäytyi hyväksymästä valtalakia, joka olisi siirtänyt vallan Suomen eduskunnalle.

Venäjän väliaikaisen hallituksen päätös hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaaalit perustui Suomenmaan suuriruhtinaskunnassa (ja itsenäisessä Suomessa) vuoteen 1919 saakka voimassa olleisiin Ruotsin itsevaltaisiin perustuslakeihin vuosilta 1772 ja 1789, joiden mukaan kaikki valta kuului hallitsijalle.

Juhani Putkinen

Minä en ymmärrä punikkien itkua sosialistienemmistöisen eduskunnan hajoittamisesta. Seuraavat vaalit olivat vapaat ja demokraattiset - se, että seuraavaan eduskuntaan tuli porvarienemmistö (porvarit saivat 108 paikkaa, sosialistit 92) oli äänestäjien vaaleissa osoittama tahto. Kuten sekin, että nykyisessä eduskunnassamme on vasureita melkoisen merkityksetön vähemmistö.

Jouko Koskinen

Onneksi punikit ovat nykyäänkin samoja Stallareita ja Revareita.
Kekkonenhan sen luokkasodan sai pintaan silloin kerran uudelleen.
Katainen hajoitti vasurit kuin kettu kanaparven. Hyvä Jykä !

Juhani Putkinen

Jouko: "Katainen hajoitti vasurit kuin kettu kanaparven."

Katainen sitoi vasurit hallitusvastuuseen - saahan nähdä miten vastuullisia ne oikein on.

Nyt pitäisi uskaltaa tehdä kovia päätöksiä - epäilyttää onko vasureista siihen. Ainakin Urpilaiselta on mahdoton itku ja hammastenkiristys. Mitä pidempään niitä välttämättömiä leikkauksia siirretään sitä suurempia ne sitten ovat.

Jouko Koskinen

Ei tästä millään leikkauksilla selvitä.
Tulopuolta sen olla pitää - rajusti.
Reittaus on jo katkolla.

Juhani Putkinen

Totta kai leikkausten LISÄKSI tarvitaan myös tulopuolta. Sen tulopuolen kasvattamiseksi pitää:
- pistää ay-mafia kuriin (estää laittomat lakot);
- vähentää työelämän jäykkyyksiä (poistaa minimi- ja taulukkopalkat, pekkaset, jne., heikentää irtisanomissuojaa);
- rakentaa runsaasti lisää ydinvoimaa, että sähkön hinta laskee;
- muuttaa yritysverotusta niin, että vain yrityksestä ulos otettavaa voittoa verotetaan;
- jne.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Vaan Sauli Ensimmäinen kurkottelee jo tassullaan Kiinan kommunistien ryöstösaalista.

Juhani Putkinen

On hyvä, että Sauli Niinistö edistää Suomen vientiä. Meidän kaikkien hyvinvointi riippuu viennistä.

Se on sitten eri asia, että kulissien takana Niinistön pitäisi huomauttaa esimerkiksi Kiinan johdolle tiibetiläisten ja uiguurien kohtelun sopimattomuudesta.

Juhani Putkinen

Kekkonen oli nuorempana isänmaallinen mies, joka vastusti kommunismia ja Suomen joutumista Venäjän vallan alle.

Olisi mielenkiintoista tietää MIKSI Kekkonen käänsi takkinsa ja rupesi Venäjän myötäilijäksi - jotkut sanovat jopa että Venäjän agentiksi.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kekkonen oli vain tyypillinen pyrkyri. Voi myös kysyä, miksi suomalaiset alistuivat hänen komentoonsa.

Juhani Putkinen

Ehkä osa suomalaisista jopa uskoi propagandaan, että vain Kekkonen osaa hoitaa idänsuhteita niin, ettei Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun.

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

"Rikoksesta, varsinkin niin raskaasta rikoksesta kuin maanpetos, täytyy seurata rangaistus"

Etkö ymmärrä terrorin ja sanktion eroa? En tosin ole yllättynyt.

Juhani Putkinen

Kun maanpetturit pakenivat häntä koipien välissä Venäjälle - isäntänsä luo - niin minusta oli ihan ok, että se isäntä pisti rangaistuksen toimeen.

Matias Gerlich

Silloin kun puhutaan 1920-luvun SKP:stä (Suomen Kommunistinen Puolue) kannattaa muistaa pari asiaa.

1. Se perustettiin Moskovassa
2. Sillä oli kaikkea muuta kuin lempeät Kalevi Kivistön kasvot.

Tästä asiasta eräs parhaimmista tutkimuksista on tullut Kimmo Rentolan työn tuloksena. On muistettava että Etsivän Keskuspoliisin toimet sota-aikana (jotka eivät todellakaan ole mitään kaunista luettavaa) nimeonomaan mahdollistivat sen, että maan sisällä ollut kommunistien verkosta tuhottiin jokseenkin totaalisesti niin että syksyn 1944 kriittisessä tilanteessa tässä maassa oli lopulta aseelliseen väkivaltaiseen kumoukseen nähden lopultakin aika mitätön, säyseä ja lannistettu SKP. Jopa venäläiset panivat sen merkille.

Jonkun Hannu Salaman kiehtovat kirjoitukset "suomalaisesta vastarinnasta" jatkosodan aikana ovat 99%:sti pelkkää fantasiaa. Siitä "etsivän" ammattitaitoiset miehet pitivät huolen. Tosin Stalin antoi erinomaista avustusta jo ennen sotia murskaamalla Neuvostoliitossa suomalaisten kommunistien henkisen selkärangan. Ylipäätänsä Stalin vihasi leppymättömästi juuri näitä "kansallismielisiä" kommunisteja.

Juhani Putkinen

Niin, Stalin sai hyvääkin aikaiseksi.

Toimituksen poiminnat